Kiviluomus on Minnan ja Mikon (oik.) käsissä kokenut jo huomattavia muodonmuutoksia.

Talo Toscanassa? Ei, vaan Abruzzossa

Toimittaja Minna Lymi kävi Porissa kertomassa, miten hän ja hänen Mikkonsa päätyivät unelmansa perässä Falloon, Abruzzon maakunnan vuoristokylään, jossa on talvella vain 60 asukasta. Tilaisuuden järjesti 12. helmikuuta Porin kirjastossa Società Dante Alighieri di Pori.

Esitelmän otsikko oli ”Talo kokkien kylässä Italiassa”. Eniten kuultiin talosta ja sen etsinnästä, kokeistakin sen verran, että myös ruokaihmiset saivat, mitä toivoivat.

Itse kylä alkoi elää, kun Minna pääsi vauhtiin kertoessaan fallolaisistaan.

Seikkailumieltä tarvittiin, kun tästä aloitettiin unelmien talon raivaus.
Seikkailumieltä tarvittiin, kun tästä aloitettiin unelmien talon raivaus.
Minna ja Mikko olivat päättäneet toteuttaa unelmansa ja hankkia talon Italiasta. Sen piti löytyä Sisiliasta, ja löytyikin, useita, muttei sopivaa. Sen sijaan kahden hengen, kahden koiran ja mukana seuranneen täytetyn perintöhuuhkajan retkue täydentyi pahvilaatikkoonsa hylätyllä, arviolta kuusiviikkoisella koiranpennulla. Muuttokuorman kolmas koira ristittiin sisilialaisen Andrea Camillerin komisariohahmon mukaan Salvo Montalbanoksi, vaikka pentu myöhemmin osoittautuikin naispuoliseksi. Seurueen ainoa italialaisperäinen yksilö antoi lopulta nimen myös talolle, kun se vihdoin ja viimein löytyi.

Se Talo, Casa di Piccolo Salvo, ei kuitenkaan ollut Sisiliassa vaan Abruzzossa. Eikä se ollut unelmien talo. Toisissaan kiinni olevan kolmen asunnon kivirykelmässä oli asuttu viimeksi 1960-luvulla. Sitä ei huomannut heti päältä, että ehkä jopa 200-vuotias rakennuskompleksi ei ollut arvonsa mukaisessa kunnossa. Mutta osittain sortuneet ulkorakennukset kavalsivat välittömästi, että kyseessä ei ollut lomapalatsi vaan työmaa.

Kurkkaus varsinaiseen asuintaloon varmisti loput. Siitä kelpasi asuttavaksi vain pieni osa, kunhan home oli ensin poistettu ja romukasat raijattu pihalle. Pahimmillaan joissakin osissa oli sortumavaara, kaikkialla vuosikymmenien ummehtunut lemu ja hiirien ja rottien jyrsimiä superlonpatjoja. Mukavuuksista ei ollut puhettakaan.

Casa di Piccolo Salvossa iti kuitenkin siemen unelmien talosta. Se taas oli kiinni uusista omistajista. Talon ja pienehkön maapläntin heille myi Fallon kunta 28 000 eurolla.

Minnan yli 20 vuoden kirjoitustyöläisyys jatkuu Fallossa.
Minnan yli 20 vuoden kirjoitustyöläisyys jatkuu Fallossa.
Minna ja Mikko olivat ajelleet myös muualla talojen perässä, mutta tuloksetta. Italialaisten markkinamiesten ”euron taloa” ei löytynyt, ei edes kohtuuhintaista. Monen mutkan jälkeen he päätyivät netin opastuksella Falloon. Pari oli jättänyt uutispäällikön ja insinöörin työpaikkansa Suomessa. Epäilyksen hetkinään Fallossa he ehtivät miettiä, että ”tätäkö me todella halusimme”. Edessä olisi vuosien pakkotyö paikassa, jonne kulkuyhteydet ovat vaikeat, koko rakennuskomeus maanjäristysalueella, ja pariskunnan italian kielen taitokin vasta oraalla, mutta ”käsimerkit sentään hallussa”.

Lymit käyvät usein Suomessa työkeikoilla, sillä hankkeeseen uppoaa rahaa koko ajan. Fallosta Minna kirjoittaa blogiensa lisäksi juttuja jättämäänsä Aamulehteen.

Epäilemättä raivaajat näkivät heti alkuun, mitä heidän projektistaan voisi tulla. Näkivätkö, mitä se vaatisi, ei ehkä ollut selvää. Suunnaton bonus ovat olleet fallolaiset.

Minnan ja Mikon alkua helpotti naapuri Rossana, jonka isän tyhjillään olevassa talossa he saivat asua siihen asti, kunnes voisivat muuttaa omaansa. Lisäksi Rossana osaa englantia ja on opettanut naapurit hyvään italian alkuun.

Lähin asukas, vaari Giovanni, otti tulokkaat heti avosylin vastaan. Kun vaimo kuoli, Giovanni muutti tyttärien tykö rannikolle. Hiljaiselon jälkeen tyttäret päästivät vaarin takaisin, kun Minna ja Mikko olivat ”adoptoineet” vanhan isäukon. Huolenpito on Italiassa kunnia-asia. Vastuuta ei luovuteta kenelle tahansa.

Esitelmän kuulija alkoi oivaltaa, että vastukset ja vastoinkäymiset ovat pikkujuttu, kun ihmisten välillä on yhteys. Hyvässä lykyssä sellainen kuuluu unelmien taloon.

Jos joku innostuu rakentamaan tai entistämään itselleen unelmakodin Italiasta, niin Lymit ovat valmiit neuvomaan, miten välttää pahimpia virheitä.

”Italian suomalaisyhteisö on ylipäätään avuliasta.”

Minna kertoi, että rakentajan kannattaa muistaa, että ”euron talosta” maksetaan ensin vakuusmaksu kunnalle, ehkä 5000 euroa ja sitten sitoudutaan kunnan urakoitsijoihin. Senhän tietää, mitä hinnoille silloin tapahtuu. Lisäksi on viisasta katsoa kartalta, missä on lähin rautakauppa ja tiedettävä, kuinka lähelle työmaata pääsee autolla. Ostajan on syytä valita kiinteistövälittäjä, joka osaa englantia, ellei sitten itse satu olemaan haka italiassa.

Taatusti helpommallakin pääsee kuin Minna ja Mikko, ehkä juuri Toscanassa? Mielihaluja on monia, kuin juustoja ja viinilaatuja. Lisätietoja on luvassa osoitteesta piccolosalvo.com, jonne Minna kirjoittaa myös blogiaan.

Lymeillä on ollut onnea saadessaan rakennukselleen vastaavaksi Settimion, kivirakentajan kolmannessa polvessa. Settimio kykenee moskallaan muotoilemaan vaikka minkälaisia holvikaaria. Hänen johdollaan aloitettiin aasintallista, ja jälki oli vakuuttavaa. Koko kiviryppäästä on nousemassa aikamoinen työnäyte.

Vaikka urakkaa painetaan hiki hatussa, la dolce vita on koko ajan käden ulottuvilla, maastot patikoida Sangro-joen varsilla, vuoristotiet pyöräillä, tapailla kyläläisiä ja juhlia herkkusuiden kanssa. Fallosta on puolisen tuntia merelle. Kala-auto tuo joka keskiviikko ainakin meriahventa, rapuja ja sinisimpukoita. Kylässä menu pyörii lampaan ja monien juustojen ympärillä: friteeratut juustopallerot saavat veden kielelle, ja toinen huippu on tryffelit. Lisää tietoa Fallosta löydät osoitteesta www.faldus.it.

Koiriensa lisäksi Lymien nurkissa kiehnäsi seitsemän kissaa ennen alkuvuoden kotimaan matkaa. Minna ennusti, että palatessa pihamaalla voi mouruta parikymmentä päätä lisää, kun sterilointi jäi tekemättä. Nimien kanssa ei tule ongelmaa, sillä viimeksi tulleet on ristitty Kissalan pojiksi.

Lue artikkeli myös italiaksi: La casa in Toscana? No, la casa è in Abruzzo

 Risto Ojanen