Vietimme Elin Danielson-Gambogin syntymän 160-vuotisjuhlaa 4.9. 2021. Sitä vietimme Satakunnan Museossa lauantaina 4. syyskuuta.
Luennoitsijavieraanamme oli taidehistorioitsija Salla Leponiemi Firenzestä. Häneltä ilmestyi Elin Danielson-Gambogista keväällä kirja Niin kauan kuin tunnen eläväni.
Luennon jälkeen kävimme Noormarkussa taiteilijan muistomerkillä, joka on pystytetty Ahlströmin kerhotalon puutarhaan.
Seura hankki muistomerkin taiteilijan synnyinpaikkakunnalle kymmenen vuotta sitten, Elinin syntymän 150-vuotisjuhlavuonna.
Muistomerkin tekijä, taiteilija Anja Karkku-Hohti, kertoi teoksestaan paikalla olleelle yleisölle.
Elin Danielson-Gambogi oli Suomen maalaustaiteen kultakauden merkittäviä taidemaalareita. Hänen uransa jakautui kahden maan, Suomen ja Italian kesken. Italiaan hän lopulta myös jäi.
Salla Leponiemi arvelee, että Elin Danielson-Gambogi jäi ehkä hiukan ulkopuoliseksi italialaisessa kulttuurissa.
”Mielestäni tämä näkyy hänen töissään niin, että ne ovat kuin tarkkailijan silmin tehtyjä.”
Elin kuitenkin menestyi Italiassa. Hänen töitään ostettiin merkittäviin kokoelmiin ja hän voitti palkintoja.
”Varmasti skandinaavinen, ranskalaisista taidevirtauksista perillä oleva naistaiteilija koettiin kiinnostavana maassa, jossa ei juuri naistaiteilijoita ollut. Lisäksi Italiassa taiteilijat olivat tuohon aikaan hyvin paikallisia, roomalaisia tai firenzeläisiä, eivät niinkään italialaisia. Näin Elin toi uusia tuulahduksia ulkomaailmasta paikalliseen taide-elämään.”
Linkki Elin-luennon striimaukseen: https://youtu.be/tl-cEcYou68
Piknikistä kielikurssiin
Oli mukava nähdä pitkästä aikaa seuran väkeä ihan nokitusten. Juttua riitti ja hyvät eväät maistuivat.
Kesäkuun puolivälissä uskaltauduimme tutustumaan vaadituin turvajärjestelyin Porin taidemuseon Maire Gullichsenin Tahto ja näkemys -näyttelyyn sekä Satakunnan Museon kokoelmiin.
Elokuussa meillä olikin sitten jo intensiivikielikurssi opettajanamme italian kielen opettaja Katri Kuusela.
Rajoitusten mukaan taidemuseon luentosaliin sai kokoontua juuri kurssimme verran osanottajia.
Syksyn ensimmäinen Italialainen iltapäivä -luentosarjan luento
Keväältä syksyyn siirtyneen Italialainen iltapäivä -luentosarjan ensimmäinen luento pidettiin sunnuntaina 29. elokuuta.
Koska vakiopaikkaamme taidemuseon luentosalia koskivat vielä tiukat henkilömäärärajoitukset, vuokrasimme Porin keskustasta Ailav-ravintolan ison salin. Sinne oli mahdollista ottaa 50 kuulijaa.
”Aikaisemmat tutkimukset ovat tuoneet esille, että roomalaisilla ei olisi ollut erillisiä, yksityisiä nukkumistiloja. Nämä tiedot ovat osoittautuneet epätarkoiksi. Turvallinen, yksityinen ja suljettava tila nukkumiseen oli ainakin eliitin joukossa sääntönä.
Yhdessä nukkuivat yleensä vain avioparit, muiden kanssa nukuttiin tavallisesti vain poikkeusoloissa, matkoilla tai vaikkapa armeijassa.”