Jo esittelyssä kävi selväksi, että taidot olivat vaihtelevia. Parhaat lurittelivat italiaksi pitkän tarinan itsestään. Vähemmän lukeneilla juttu oli lyhyt – tai sitäkin lyhyempi.
Kun Paolo Pellei oli jakanut opiskelua varten myöhemmin loistaviksi osoittautuneet 77-sivuiset monisteet, ryhdyttiin tosissaan töihin. Tehokkaasti ja vauhdilla. Ensimmäisenä päivänä vain muutaman tunnin ajan. Lisäksi tuli tietysti kotitehtävien tekoon käytetty aika illalla. Sen pituus varmasti vaihteli taidoista riippuen, mutta pienoissanakirja ei kyllä riittänyt. Tarvittiin tukevampaa materiaalia.
Toisena päivänä tehokas opiskeluaika oli pari tuntia pitempi, mutta viimeinen tunti siitä vietettiin kauniin sään ansiosta Raatihuoneen puistossa. Ei, emme laiskotelleet silloinkaan. Signor Pelleillä oli takataskussaan lukemattomia pikkukilpailuja niin Italian maantieteestä kuin sananparsistakin. Puistossa italiaa televisiosta tutun herran seurassa puhuva naislauma herätti jossain määrin huomiota.
Hyvät herrat, missä TE muuten olitte? Kaikki kurssin rohkeat osanottajat olivat naisia vaikka italian kursseilla todistettavasti käy lukuisia miehiäkin.
Seuraava päivä oli taas lyhyempi ja sitten pitkä ja niin edelleen viisi päivää. Väsyttävää, mutta mielettömän antoisaa. Rohkeus käyttää italiaa kasvoi viikon loppua kohti.
Yhteenvetona voisi sanoa, että voi teitä, jotka ette ollet mukana. Tällaista opetusta ei meille tarjota usein. Paolo Pellei on aivan erinomaisen innostava opettaja, joka kielen kiemuroihin tutustuttamisen lisäksi ehti tarjota meille kurssilaisille valtavan määrän mielenkiintoisia tapakulttuuri-iskujakin.
Lämmin kiitos opettajallemme ja kesäterveiset mukaville kurssitovereille. Hauskaakin oli! Tavataan taas ensi kesäkuussa samoissa merkeissä.
Leila Wester
P.S. Vielä joskus opin kohauttamaan olkapäitäni kuin Paolo Pellei – siis aidosti italialaisittain, mutta se vaatii varmasti useamman kesäkurssin.