Jos meillä on jonkinlainen mielikuva Dante Alighierin ulkoisesta olemuksesta, niin se on usein hieman yrmy mies hassu myssy päässään.
Mielikuva on syntynyt Giotton Bargellon palatsissa olevan freskon perusteella. Hahmoa on sittemmin taiteessa varioitu monin tavoin.
Näin on otsikoinut myös Mario Tobino Danten elämästä kertovan kirjansa Biondo era e bello.
Italian harrastajat ovat tutustuneet Danteen tänä vuonna tavallista tarkemmin, tulihan hänen kuolemastaan kuluneeksi 14. syyskuuta 700 vuotta.
Porissa yllä mainitun luennon lisäksi kuullaan vielä 6. lokakuuta FT Liisa Väisäsen luento Dante ja kuvataide.
Lisäksi Dantesta on voitu kuulla myös Jyväskylän seuran välittämänä Rete dantesca -yhteistyönä teams-luentona.
Kansankieli runouden kieleksi
Italian kielen isäksi Dante Alighieria alettiin sovitella 1800-luvulla Italian yhdistymisen myötä, vaikka hän kirjoitti Divina commediansa jo 1300-luvun alussa.
Se on vertauskuvallinen kertomus kristityn kuoleman jälkeisestä elämästä helvetissä, kiirastulessa ja paratiisissa.
Helvetissä ja kiirastulessa hänen oppaanaan on roomalainen runoilija Vergilius, paratiisissa hänen rakastettunsa Beatrice.
”Pakanana Vergiliuksella ei tietenkään ollut asiaa paratiisiin”, toteaa Elina Suolahti.
Alun perin teoksen nimi oli vain Commedia, mutta myöhemmin nimeen lisättiin divina, jumalainen.
Dante kirjoitti Jumalaisen näytelmän kansankielellä, fiorentinoksi.
”Hän kuunteli ihmisten puheita kaduilla ja kapakoissa ja oli sitä mieltä, että kansankielellä voi ilmaista mitä tahansa. Tosin hänen ilmaisuaan pidettiin toisinaan rahvaanomaisena. Vielä Danten suomentajat Eino Leino ja Elina Vaara pyrkivät hekin kaihtamaan Danten alatyylisiä ilmauksia. Korkea runous ja kansankieli eivät tuntuneet sopivan yhteen.”
Lukutaito oli 1300-luvun Italiassa harvinaista, ja niinpä esimerkiksi kirjailija Boccaccio sai tehtäväkseen lukea Jumalaista näytelmää ääneen Firenzen tuomiokirkossa.
Dante käänsi näytelmäänsä myös latinaksi, jotta ajan oppineet olisivat ymmärtäneet sen tärkeäksi. Danten aikojen jälkeenkin latina oli vielä pitkään oppineiden kirjallinen kieli.
Oli ehkä sattumaa, että Dantella oli mahdollisuus paneutua Jumalaisen näytelmän kirjoittamiseen. Politiikan melskeiden seurauksena hän joutui maanpakoon ja poliittinen elämä jäi taakse.
Hän asettui Ravennaan, ja sinne hänet on myös haudattu. Eikä hänen ruumistaan ole pyynnöistä huolimatta myöhemminkään luovutettu Firenzeen.