Siirry sisältöön

Kevätkausi huipentuu illanviettoon

Kevätkautemme päättää Italian kansallispäivän juhla perjantaina 7. kesäkuuta BarPurjeessa Luvian Laitakarissa. Tilaisuus alkaa kello 18. Vietämme iltaa italialaisen ruoan ja ohjelman merkeissä. Muistathan ilmoittautua sihteerille keskiviikkoon 29.toukokuuta mennessä.

Sitä ennen on vuorossa toukokuinen matkamme Marcheen. Matkan järjestelyistä Italiassa vastaa La Strada Travelsin Paolo Pellei.

Se unohdetuin Italia, RSI 1943 – 1945

Kalle Mäkelä, antiikin Rooman tuntija ja Tampereen Dante-seuran varapuheenjohtaja, piti esitelmän Porin Dante-seurassa 17.3.2019.

Antiikkiekspertti Kalle Mäkelä vieraili Porin Dante-seurassa puhumassa tällä kerralla toiseen maailmansotaan liittyvästä Italian Sosiaalisesta Tasavallasta, Repubblica Sociale Italianasta.
Antiikkiekspertti Kalle Mäkelä vieraili Porin Dante-seurassa puhumassa tällä kerralla toiseen maailmansotaan liittyvästä Italian Sosiaalisesta Tasavallasta, Repubblica Sociale Italianasta.

Nyt ei ollut puhe parin tuhannen vuoden takaisista asioista vaan toisen maailmansodan ”unohdetuimmasta Italiasta”. Sinä on hyvällä syyllä pidetty natsien Pohjois-Italiaan pystyttämää valtiota Repubblica Sociale Italianaa, RSI:tä, jota myös Salòn tasavallaksi nimitettiin.

”Kun kesällä 1943 oli käynyt selväksi, että Italian kyky jatkaa sotaa oli ratkaisevasti heikentynyt, katsottiin ajankohta sopivaksi hankkiutua eroon Mussolinista: hänet vangittiin ja pidettiin tarkoin vartioituna lyhyin väliajoin vaihtuvissa piilopaikoissa. Kansa ymmärsi Mussolinin kukistumisen merkitsevän myös fasistihallinnon ja sodan välitöntä loppumista, vaikkei se suinkaan ollutkaan palatsivallankumouksen hankemiesten tarkoitus.”

Kuningas nimitti uudeksi pääministeriksi (capo del governo) Italian marsalkka Pietro Badoglion, joka julisti sodan saksalaisten rinnalla jatkuvan. Samaan aikaan käytiin kuitenkin liittoutuneiden kanssa neuvotteluja erillisrauhasta ja Italian irrottamisesta sodasta. Kun aselepo sitten solmittiin Cassibilessa 8.9.1943, armeija hajosi ja sotilaat alkoivat pyrkiä omin avuin kukin kotipaikoilleen.

Saksalaisten vastatoimien pelossa myös kuningas, maan hallitus ja sosiaalinen johto pakenivat Roomasta liittoutuneiden hallussa olevalle alueelle Etelä-Italiaan. Rintama kulki tuolloin niemimaan poikki noin Napolin korkeudella.

Saksalaiset olivat ounastelleetkin jotakin olevan ilmassa, ja vastatoimet seurasivat nopeasti. Maa rintamalinjan pohjoispuolella miehitettiin, Italian hajaantuneen armeijan sotilaita alettiin pidättää ja kuljettaa Saksaan vankileireille: heitä koottiin sinne useita satoja tuhansia. Saksalaiset vapauttivat Mussolinin rohkealla kommandoiskulla ja vaativat häntä perustamaan uuden fasistisen Italian valtion saksalaisten hallussa olevalle alueelle.

Uusi valtio sai nimen Italian Sosiaalinen Tasavalta, Repubblica Sociale Italiana. Sen keskushallinto hajasijoitettiin ympäri Pohjois-Italiaa, missä saksalaisten oli sitä helppo valvoa. He pitivätkin ohjakset varsin tiukasti käsissään, ja törmäykset italialaisen valtio- ja paikallisvallan ja saksalaisen miehitysvallan välillä olivat lähes jokapäiväisiä. Saksalaiset myös pyrkivät hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti Italian tuotantokapasiteettia. R.S.I.:n talous saatiin kuitenkin kovin ponnistuksin pysymään pyörimässä ja liiran arvo olosuhteisiin nähden siedettävänä.

Koska suursota oli yhä käynnissä, uuden valtion ykköstehtäviin kuului oman sotavoiman pystyttäminen. Projektin johtoon sotaministeriksi saatiin Italian marsalkka Rodolfo Graziani.

Joukkoja ei kuitenkaan ollut helppo saada kasaan, eikä varsinkaan pitää kasassa. Asiaa vaikeutti se, että syntyi lukuisia erilaisia autonomisia yksiköitä ja paikallisarmeijoita, jotka eivät totelleet kuin omia komentajiaan, jos heitäkään.

Italialaiset olivat sotaan väsyneitä ja useimmat ymmärsivät, että sota oli joka tapauksessa jo hävitty, eikä sankarikuolema pelkän kunnian vuoksi houkutellut. Vaikka kutsuntojen pakoilusta määrättiin ankarat rangaistukset, jopa perheenjäsenille, kutsuntapakolaisia hipsi sankoin joukoin vuorille partisaanijoukkoihin. Siellä he kohtasivat runsaasti entisiä R.S.I.:n sotilaita, jotka olivat ottaneet aseensa ja varusteensa ja vaihtaneet puolta.

Saksalaisten luottamus näiden joukkojen taisteluarvoon ei ollut suuri. Niitä käytettiinkin nimenomaan partisaaneja vastaan, joten Pohjois-Italiaa kohtasi sisällissota kaikkine sille
ominaisine raakuuksineen ja kauhuineen. Kansalaisten välille syöpyi vihan ja kostonkierteen täyttämä kuilu, jonka umpeutuminen kesti pitkälle sodan jälkeen.

Sota kulki rataansa ja rintamalinja siirtyi yhä pohjoisemmaksi – odotettua paljon hitaammin, mutta vääjäämättä. Kun liittoutuneet pääsivät Po-joen yli ja saksalaiset alkoivat irtautua rintamasta, R.S.I.:n päivät olivat luetut. Mussolini surmattiin, ja sama kohtalo odotti monia hänen uskollisiaan.

Puhdistukset jatkuivat pitkään sodan jo virallisesti päätyttyä. Niissä arvellaan noin 20.000 fasismin kannattajan tai sellaiseksi nimetyn saaneen surmansa, mutta lukumäärä on hyvin ylimalkainen.

Enricon jättityö syntyy Raumalla

Enrico Mazzone on nuori italialainen taiteilija, joka muutti Suomeen luodakseen elämänsä työn. Se syntyy uskomattomalle 97 metriä pitkälle ja neljä metriä leveälle paperirullalle. Työ on valmiina seitsemän kertaa Paolo Veronesen Kaanaan häät -teosta suurempi, melkein kuin Sikstuksen kappelin freskot.

Mazzone piirtää koko teoksen lyijykynällä.

Puhelimessa en voi nähdä hänen tuikkivaa hymyään loistavan, tumman kiharapilven keskellä. Sovimme siis tapaamisen seuraavaksi päiväksi.

Hän on saanut työtilan Rauman Matkahuollon tiloista, jonne mahtuvat paperirulla ja työtarvikkeet. Tila on hyvin pelkistetty. Piirros vaatii paljon työtä. Jälkipolvet päättävät, onko kyse mestariteoksesta.

Paikallisesti ja aikalaistensa keskuudessa hänellä on menestystä. Mazzonesta tehdään haastatteluja lehtiin, mutta taloudellisesti ei ole kyse kultakaivoksesta.

Hän tarvitsee tuhansia pehmeitä lyijykyniä täyttäessään valtavankokoista paperiaan. Paperirullan hän sai paikalliselta paperitehtaalta.

Hänellä on käytössään nelisensataa neliötä paperia, jolle hän piirtää suomalaista mytologiaa, paikkoja ja henkilöitä. Hän piirtää kaksitoista tuntia päivässä paperilla maaten. Työ on hänen kutsumuksensa.

Teoksen idea kehkeytyi, kun Mazzone kulki Rauman vesitornin mäellä Aila Salon veistoksen Vaikeuksien kautta voittoon (1976) katveessa. Mazzone on saanut inspiraatiota myös Kalevalasta sekä Danten Jumalaisesta näytelmästä.

Torinon taideakatemiassa hän erikoistui lavastukseen, eikä siksi voinut osallistua kaiverrustekniikan kursseille. Nyt hän pystyy kuitenkin käyttämään vanhaa kaiverrustekniikkaa muistuttavaa piirrostekniikkaa töissään.

Jokin aika sitten työtilan lattialle vuoti vettä kohtaan, jossa oli hänen omakuvansa. Hän kuivasi sitä pyyhkeellä. Onneksi kuva oli suojattu fiksatiivilla, ja se säilyi kohtuullisen hyvin.

Mazzone ihailee renessanssiajan taiteilijoita, vaikka kaikki heistä eivät häntä inspiroi. Hän piirtää usein itseään. Piirtäminen on uurastusta, vimmaista pyrkimystä yksityiskohtien kuvaamiseen.

Enrico Mazzone on ollut Suomessa kohta neljä vuotta. Suomi on joskus kuin kauhuromaani, mutta kiehtovat metsä- ja järvimaisemat ovat kuin satua. Suomessa hän on löytänyt itsensä.

Ivan Mosca

Kirjoittaja Enrico Mazzonen torinolainen ystävä, filosofi ja journalisti

(Lyhennelmä MH)

 

Intervista a Enrico Mazzone

 

Enrico Mazzone mi risponde al telefono da un luogo sul quale si abbattono folate di vento improvvise, come di auto in movimento. Dopo un po’ la conversazione si interrompe e lo sento imprecare, probabilmente a causa di un’auto che stava per investirlo. Ma in un attimo torna calmo e continua a parlarmi come se niente fosse dell’attualità dei dipinti di Hyeronimus Bosch e della replicabile iconicità del segno di Hans Ruedi Giger.

Mazzone è un giovane artista italiano che si è trasferito in Finlandia per compiere l’opera della vita, un’incredibile tela di 97 metri di lunghezza per 4 di altezza, sette volte le Nozze di Cana di Paolo Veronese, quasi quanto la Cappella Sistina. Interamente disegnata a matita. Il suo sorriso marpionico splende come un falò tra i fluenti e foresti capelli neri. Ma al telefono non posso vederlo, quel sorriso, e allora ci diamo appuntamento per una teleintervista visiva per il giorno dopo, nella quale la prima cosa che mi spiega è che ormai da anni porta avanti il suo lavoro artistico in autostrada.

In autostrada?

– Si, ho trovato una borsa di studio con la quale mi viene fornito uno spazio ampio a sufficienza per lavorare alla mia opera. Si tratta di un vecchio casello autostradale, ormai dismesso, che ho riadattato ad atelier. Non ci sono cavalletti spaventapasseri o modelle seminude, niente di così débauche, ma un’unica grande stanza vuota che ospita il rotolo sul quale mi sdraio, sudo e disegno.

Negli angoli, lungo i muri, ammucchio residui di decine di matite, grafite, temperini senza più filo, gomme consunte.

Un capolavoro che richiede molto lavoro.

– Di sicuro qualcosa che richiede molto lavoro. Per il capolavoro decideranno i posteri.

Lukupiiri jatkuu kevätkaudella

Joulukuun kokoontumisessa olivat mukana Kirsti Antila, Eliisa Holstikko-Ojanen, Helena Vanhala, ryhmän vetäjä Seija Routimo, Maria Haavisto ja Leila Wester.
Joulukuun kokoontumisessa olivat mukana Kirsti Antila, Eliisa Holstikko-Ojanen, Helena Vanhala, ryhmän vetäjä Seija Routimo, Maria Haavisto ja Leila Wester.
Dantelaisten lukupiiri on jatkunut jo puolitoista vuotta. Kerran kuukaudessa kokoonnutaan Porin kaupunginkirjaston seminaarihuoneeseen keskustelemaan luetusta kirjasta.

Luettavaksi valitaan italialaisten kirjailijoiden suomennettuja teoksia tai Italiasta kertovia muita kirjoja. Kirjan voi noutaa kirjaston lainaustoimistosta noin kuukautta ennen tapaamista.

Kevätkauden ensimmäinen tapaaminen on torstaina 17. tammikuuta kello 17 kirjaston seminaarihuone 1:ssä. Luettava kirja on Alberto Moravian Matka Roomaan.

Kevätkauden muut tapaamiset ja luettavat kirjat:

  • Helmikuu 14.2. Enia Davide: Maan päällä
  • Maaliskuu 14.3. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
  • Huhtikuu 11.4. Jari Järvelä: Zombie

Myös uudet osallistujat ovat tervetulleita!

Onnellista uutta vuotta 2019!

Kevätkautemme 2019 alkaa lukupiirillä torstaina 17. tammikuuta. Vuoden alkajaisiksi luemme Alberto Moravian Matka Roomaan. Tervetuloa uudet ja kaikki aiemminkin mukana olleet kirjallisuuden ystävät.

Perjantaina 18. tammikuuta maistelemme italialaisia viinejä jäsenemme, viinien tuntija Jorma Renforsin opastamina Ratsulan tavaratalon kahviossa.

Buon tempo natale e felice anno nuovo 2019!

Cominceremo il nostro periodo primaverile 2019 con il circolo di lettura giovedì il 17 gennaio.

Il primo libro sarà Il viaggio a Roma di Alberto Moravia. Benvenuti gli amici della letteratura,

nuovi ed anche tutti che hanno già preso parte al circolo.

Venerdì il 18 gennaio nella caffeteria di Ratsula ci sarà la degustazione del vino con il nostro membro Jorma Renfors, specialista del vino.

Keksijöitten kansakunta

FT, tietokirjailija Liisa Väisänen nimitti Italiaa nerojen kansakunnaksi, kun hän valaisi jo aikaisemmilta vuosilta tutuksi tulleessa 10 asiaa Italiasta -luentosarjassaan italialaisia keksintöjä ja kunkin keksinnön aikakautta.

Italialaisten verratonta kekseliäisyyttä hän selitti mm. itaalisten kansojen geeniperimän reippaalla tuulettumisella, kun niemimaa on halki vuosisatojen ollut vilkas kauttakulkumaa ja sinne on asettunut asumaan monia kansoja.

FT, tietokirjailija Liisa Väisänen luennollamme.
FT, tietokirjailija Liisa Väisänen luennollamme.
”Keksinnöistä oli valtava runsaudenpula. Niinpä jätin ilman muuta laskuista kaikki Leonardo da Vincin keksinnöt, sillä pelkästään niistä olisi kymmenen tullut helposti täyteen. Lisäksi mukaan otettavien keksintöjen piti olla sellaisia, että ne edelleen vaikuttavat elämässämme”, kertoo Liisa Väisänen.

Ensimmäisenä keksintönä hän otti esille sidotun kirjan, jollaisia alettiin valmistaa Bobbion luostarissa 600-luvulla. Kirjojen valmistaminen oli vielä pitkään kopioimalla tehtävää ryhmätyötä, mutta sidottu kirja oli aikaisempaa kirjakääröä verrattomasti helpompi käyttää.

Silmälasit, nimenomaan lukulasit, tulivat käyttöön 1100-luvulla. Linssejä alettiin valmistaa lasinpuhallustaidostaan kuulussa Venetsiassa, ja niiden valmistaminen oli luvanvaraista.

”Uutta keksintöä tietenkin myös vastustettiin ja mietittiin, onko Luojan luomaa lupa korjata”.

Samantapaista keskustelua käydään nykyään siitä, millä ehdoin on luvallista puuttua sairauksiin geenitekniikalla.

Muina keksintöinä luennolla nousivat esiin farmarikangas, joka alun perin oli genovalaista purjekangasta, patentti ja patenttilaki, apotti Girolamo Savonarolan lanseeraama poliittinen puolue, tieteellisen metodin käyttöönotto, sähköparisto, puhelin, muovi ja pöytätietokone.

Varmasti monella tulee ensimmäisenä mieleen, että puhelimen keksi Graham Bell. Tosiasiassa hän ryösti keksinnön laboratoriokumppaniltaan Antonio Meuccilta, jolla ei ollut varaa lunastaa patenttiaan. Yhdysvaltojen kongressi on vuonna 2002 palauttanut kunnian puhelimen keksimisestä Meuccille.

Eliisa H-O

Nazione degli inventori

La dott.ssa Liisa Väisänen, autrice e ricercatrice ha chiamato l’Italia la nazione dei geni illustrando con esempi invenzioni italiani e l’epoca dell’ognuna invenzione. Il ciclo delle sue conferenze su dieci cose sull’Italia fa parte del nostro programma da diversi anni.

Gli italiani sono veramente inventivi poiché il genoma dei popoli italici ha subito durante i secoli la forte influenza dei moltissimi popoli traversando la penisola ed anche quelli che si sono stabiliti lì.

Ci sono grandi quantità delle invenzioni per esempio quelle di Leonardo da Vinci, la dott.ssa Väisänen ha parlato degli invenzioni che influiscono ancora sulla nostra vita.

Prima ha menzionato il libro rilegato che hanno cominciato fare nel monastero di Bobbio

nel VI secolo. Da secoli hanno fatto i libri copiando in forma di rotoli, ma il libro rilegato era più semplice da usare.

Gli occhiali, particolarmente gli occhiali di lettura sono stati adottati nel XII secolo. La fabbricazione delle lenti ha cominciato a Venezia, famosa per la sua arte della soffiatura ma avevano bisogno dell’autorizzazione.

”Naturalmente sono stati contrari alla nuova invenzione pensando se si può riparare l’atto del Creatore.”

Altre invenzioni menzionate erano la tela di jeans, originalmente la tela genovese per velieri,

il brevetto e il diritto di brevetto, il partito politico lanciato da abate Girolamo Savonarola,