Enricon jättityö syntyy Raumalla

Enrico Mazzone on nuori italialainen taiteilija, joka muutti Suomeen luodakseen elämänsä työn. Se syntyy uskomattomalle 97 metriä pitkälle ja neljä metriä leveälle paperirullalle. Työ on valmiina seitsemän kertaa Paolo Veronesen Kaanaan häät -teosta suurempi, melkein kuin Sikstuksen kappelin freskot.

Mazzone piirtää koko teoksen lyijykynällä.

Puhelimessa en voi nähdä hänen tuikkivaa hymyään loistavan, tumman kiharapilven keskellä. Sovimme siis tapaamisen seuraavaksi päiväksi.

Hän on saanut työtilan Rauman Matkahuollon tiloista, jonne mahtuvat paperirulla ja työtarvikkeet. Tila on hyvin pelkistetty. Piirros vaatii paljon työtä. Jälkipolvet päättävät, onko kyse mestariteoksesta.

Paikallisesti ja aikalaistensa keskuudessa hänellä on menestystä. Mazzonesta tehdään haastatteluja lehtiin, mutta taloudellisesti ei ole kyse kultakaivoksesta.

Hän tarvitsee tuhansia pehmeitä lyijykyniä täyttäessään valtavankokoista paperiaan. Paperirullan hän sai paikalliselta paperitehtaalta.

Hänellä on käytössään nelisensataa neliötä paperia, jolle hän piirtää suomalaista mytologiaa, paikkoja ja henkilöitä. Hän piirtää kaksitoista tuntia päivässä paperilla maaten. Työ on hänen kutsumuksensa.

Teoksen idea kehkeytyi, kun Mazzone kulki Rauman vesitornin mäellä Aila Salon veistoksen Vaikeuksien kautta voittoon (1976) katveessa. Mazzone on saanut inspiraatiota myös Kalevalasta sekä Danten Jumalaisesta näytelmästä.

Torinon taideakatemiassa hän erikoistui lavastukseen, eikä siksi voinut osallistua kaiverrustekniikan kursseille. Nyt hän pystyy kuitenkin käyttämään vanhaa kaiverrustekniikkaa muistuttavaa piirrostekniikkaa töissään.

Jokin aika sitten työtilan lattialle vuoti vettä kohtaan, jossa oli hänen omakuvansa. Hän kuivasi sitä pyyhkeellä. Onneksi kuva oli suojattu fiksatiivilla, ja se säilyi kohtuullisen hyvin.

Mazzone ihailee renessanssiajan taiteilijoita, vaikka kaikki heistä eivät häntä inspiroi. Hän piirtää usein itseään. Piirtäminen on uurastusta, vimmaista pyrkimystä yksityiskohtien kuvaamiseen.

Enrico Mazzone on ollut Suomessa kohta neljä vuotta. Suomi on joskus kuin kauhuromaani, mutta kiehtovat metsä- ja järvimaisemat ovat kuin satua. Suomessa hän on löytänyt itsensä.

Ivan Mosca

Kirjoittaja Enrico Mazzonen torinolainen ystävä, filosofi ja journalisti

(Lyhennelmä MH)

 

Intervista a Enrico Mazzone

 

Enrico Mazzone mi risponde al telefono da un luogo sul quale si abbattono folate di vento improvvise, come di auto in movimento. Dopo un po’ la conversazione si interrompe e lo sento imprecare, probabilmente a causa di un’auto che stava per investirlo. Ma in un attimo torna calmo e continua a parlarmi come se niente fosse dell’attualità dei dipinti di Hyeronimus Bosch e della replicabile iconicità del segno di Hans Ruedi Giger.

Mazzone è un giovane artista italiano che si è trasferito in Finlandia per compiere l’opera della vita, un’incredibile tela di 97 metri di lunghezza per 4 di altezza, sette volte le Nozze di Cana di Paolo Veronese, quasi quanto la Cappella Sistina. Interamente disegnata a matita. Il suo sorriso marpionico splende come un falò tra i fluenti e foresti capelli neri. Ma al telefono non posso vederlo, quel sorriso, e allora ci diamo appuntamento per una teleintervista visiva per il giorno dopo, nella quale la prima cosa che mi spiega è che ormai da anni porta avanti il suo lavoro artistico in autostrada.

In autostrada?

– Si, ho trovato una borsa di studio con la quale mi viene fornito uno spazio ampio a sufficienza per lavorare alla mia opera. Si tratta di un vecchio casello autostradale, ormai dismesso, che ho riadattato ad atelier. Non ci sono cavalletti spaventapasseri o modelle seminude, niente di così débauche, ma un’unica grande stanza vuota che ospita il rotolo sul quale mi sdraio, sudo e disegno.

Negli angoli, lungo i muri, ammucchio residui di decine di matite, grafite, temperini senza più filo, gomme consunte.

Un capolavoro che richiede molto lavoro.

– Di sicuro qualcosa che richiede molto lavoro. Per il capolavoro decideranno i posteri.