Siirry sisältöön

Enricon jättityö syntyy Raumalla

Enrico Mazzone on nuori italialainen taiteilija, joka muutti Suomeen luodakseen elämänsä työn. Se syntyy uskomattomalle 97 metriä pitkälle ja neljä metriä leveälle paperirullalle. Työ on valmiina seitsemän kertaa Paolo Veronesen Kaanaan häät -teosta suurempi, melkein kuin Sikstuksen kappelin freskot.

Mazzone piirtää koko teoksen lyijykynällä.

Puhelimessa en voi nähdä hänen tuikkivaa hymyään loistavan, tumman kiharapilven keskellä. Sovimme siis tapaamisen seuraavaksi päiväksi.

Hän on saanut työtilan Rauman Matkahuollon tiloista, jonne mahtuvat paperirulla ja työtarvikkeet. Tila on hyvin pelkistetty. Piirros vaatii paljon työtä. Jälkipolvet päättävät, onko kyse mestariteoksesta.

Paikallisesti ja aikalaistensa keskuudessa hänellä on menestystä. Mazzonesta tehdään haastatteluja lehtiin, mutta taloudellisesti ei ole kyse kultakaivoksesta.

Hän tarvitsee tuhansia pehmeitä lyijykyniä täyttäessään valtavankokoista paperiaan. Paperirullan hän sai paikalliselta paperitehtaalta.

Hänellä on käytössään nelisensataa neliötä paperia, jolle hän piirtää suomalaista mytologiaa, paikkoja ja henkilöitä. Hän piirtää kaksitoista tuntia päivässä paperilla maaten. Työ on hänen kutsumuksensa.

Teoksen idea kehkeytyi, kun Mazzone kulki Rauman vesitornin mäellä Aila Salon veistoksen Vaikeuksien kautta voittoon (1976) katveessa. Mazzone on saanut inspiraatiota myös Kalevalasta sekä Danten Jumalaisesta näytelmästä.

Torinon taideakatemiassa hän erikoistui lavastukseen, eikä siksi voinut osallistua kaiverrustekniikan kursseille. Nyt hän pystyy kuitenkin käyttämään vanhaa kaiverrustekniikkaa muistuttavaa piirrostekniikkaa töissään.

Jokin aika sitten työtilan lattialle vuoti vettä kohtaan, jossa oli hänen omakuvansa. Hän kuivasi sitä pyyhkeellä. Onneksi kuva oli suojattu fiksatiivilla, ja se säilyi kohtuullisen hyvin.

Mazzone ihailee renessanssiajan taiteilijoita, vaikka kaikki heistä eivät häntä inspiroi. Hän piirtää usein itseään. Piirtäminen on uurastusta, vimmaista pyrkimystä yksityiskohtien kuvaamiseen.

Enrico Mazzone on ollut Suomessa kohta neljä vuotta. Suomi on joskus kuin kauhuromaani, mutta kiehtovat metsä- ja järvimaisemat ovat kuin satua. Suomessa hän on löytänyt itsensä.

Ivan Mosca

Kirjoittaja Enrico Mazzonen torinolainen ystävä, filosofi ja journalisti

(Lyhennelmä MH)

 

Intervista a Enrico Mazzone

 

Enrico Mazzone mi risponde al telefono da un luogo sul quale si abbattono folate di vento improvvise, come di auto in movimento. Dopo un po’ la conversazione si interrompe e lo sento imprecare, probabilmente a causa di un’auto che stava per investirlo. Ma in un attimo torna calmo e continua a parlarmi come se niente fosse dell’attualità dei dipinti di Hyeronimus Bosch e della replicabile iconicità del segno di Hans Ruedi Giger.

Mazzone è un giovane artista italiano che si è trasferito in Finlandia per compiere l’opera della vita, un’incredibile tela di 97 metri di lunghezza per 4 di altezza, sette volte le Nozze di Cana di Paolo Veronese, quasi quanto la Cappella Sistina. Interamente disegnata a matita. Il suo sorriso marpionico splende come un falò tra i fluenti e foresti capelli neri. Ma al telefono non posso vederlo, quel sorriso, e allora ci diamo appuntamento per una teleintervista visiva per il giorno dopo, nella quale la prima cosa che mi spiega è che ormai da anni porta avanti il suo lavoro artistico in autostrada.

In autostrada?

– Si, ho trovato una borsa di studio con la quale mi viene fornito uno spazio ampio a sufficienza per lavorare alla mia opera. Si tratta di un vecchio casello autostradale, ormai dismesso, che ho riadattato ad atelier. Non ci sono cavalletti spaventapasseri o modelle seminude, niente di così débauche, ma un’unica grande stanza vuota che ospita il rotolo sul quale mi sdraio, sudo e disegno.

Negli angoli, lungo i muri, ammucchio residui di decine di matite, grafite, temperini senza più filo, gomme consunte.

Un capolavoro che richiede molto lavoro.

– Di sicuro qualcosa che richiede molto lavoro. Per il capolavoro decideranno i posteri.

Lukupiiri jatkuu kevätkaudella

Joulukuun kokoontumisessa olivat mukana Kirsti Antila, Eliisa Holstikko-Ojanen, Helena Vanhala, ryhmän vetäjä Seija Routimo, Maria Haavisto ja Leila Wester.
Joulukuun kokoontumisessa olivat mukana Kirsti Antila, Eliisa Holstikko-Ojanen, Helena Vanhala, ryhmän vetäjä Seija Routimo, Maria Haavisto ja Leila Wester.
Dantelaisten lukupiiri on jatkunut jo puolitoista vuotta. Kerran kuukaudessa kokoonnutaan Porin kaupunginkirjaston seminaarihuoneeseen keskustelemaan luetusta kirjasta.

Luettavaksi valitaan italialaisten kirjailijoiden suomennettuja teoksia tai Italiasta kertovia muita kirjoja. Kirjan voi noutaa kirjaston lainaustoimistosta noin kuukautta ennen tapaamista.

Kevätkauden ensimmäinen tapaaminen on torstaina 17. tammikuuta kello 17 kirjaston seminaarihuone 1:ssä. Luettava kirja on Alberto Moravian Matka Roomaan.

Kevätkauden muut tapaamiset ja luettavat kirjat:

  • Helmikuu 14.2. Enia Davide: Maan päällä
  • Maaliskuu 14.3. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
  • Huhtikuu 11.4. Jari Järvelä: Zombie

Myös uudet osallistujat ovat tervetulleita!

Keksijöitten kansakunta

FT, tietokirjailija Liisa Väisänen nimitti Italiaa nerojen kansakunnaksi, kun hän valaisi jo aikaisemmilta vuosilta tutuksi tulleessa 10 asiaa Italiasta -luentosarjassaan italialaisia keksintöjä ja kunkin keksinnön aikakautta.

Italialaisten verratonta kekseliäisyyttä hän selitti mm. itaalisten kansojen geeniperimän reippaalla tuulettumisella, kun niemimaa on halki vuosisatojen ollut vilkas kauttakulkumaa ja sinne on asettunut asumaan monia kansoja.

FT, tietokirjailija Liisa Väisänen luennollamme.
FT, tietokirjailija Liisa Väisänen luennollamme.
”Keksinnöistä oli valtava runsaudenpula. Niinpä jätin ilman muuta laskuista kaikki Leonardo da Vincin keksinnöt, sillä pelkästään niistä olisi kymmenen tullut helposti täyteen. Lisäksi mukaan otettavien keksintöjen piti olla sellaisia, että ne edelleen vaikuttavat elämässämme”, kertoo Liisa Väisänen.

Ensimmäisenä keksintönä hän otti esille sidotun kirjan, jollaisia alettiin valmistaa Bobbion luostarissa 600-luvulla. Kirjojen valmistaminen oli vielä pitkään kopioimalla tehtävää ryhmätyötä, mutta sidottu kirja oli aikaisempaa kirjakääröä verrattomasti helpompi käyttää.

Silmälasit, nimenomaan lukulasit, tulivat käyttöön 1100-luvulla. Linssejä alettiin valmistaa lasinpuhallustaidostaan kuulussa Venetsiassa, ja niiden valmistaminen oli luvanvaraista.

”Uutta keksintöä tietenkin myös vastustettiin ja mietittiin, onko Luojan luomaa lupa korjata”.

Samantapaista keskustelua käydään nykyään siitä, millä ehdoin on luvallista puuttua sairauksiin geenitekniikalla.

Muina keksintöinä luennolla nousivat esiin farmarikangas, joka alun perin oli genovalaista purjekangasta, patentti ja patenttilaki, apotti Girolamo Savonarolan lanseeraama poliittinen puolue, tieteellisen metodin käyttöönotto, sähköparisto, puhelin, muovi ja pöytätietokone.

Varmasti monella tulee ensimmäisenä mieleen, että puhelimen keksi Graham Bell. Tosiasiassa hän ryösti keksinnön laboratoriokumppaniltaan Antonio Meuccilta, jolla ei ollut varaa lunastaa patenttiaan. Yhdysvaltojen kongressi on vuonna 2002 palauttanut kunnian puhelimen keksimisestä Meuccille.

Eliisa H-O

Nazione degli inventori

La dott.ssa Liisa Väisänen, autrice e ricercatrice ha chiamato l’Italia la nazione dei geni illustrando con esempi invenzioni italiani e l’epoca dell’ognuna invenzione. Il ciclo delle sue conferenze su dieci cose sull’Italia fa parte del nostro programma da diversi anni.

Gli italiani sono veramente inventivi poiché il genoma dei popoli italici ha subito durante i secoli la forte influenza dei moltissimi popoli traversando la penisola ed anche quelli che si sono stabiliti lì.

Ci sono grandi quantità delle invenzioni per esempio quelle di Leonardo da Vinci, la dott.ssa Väisänen ha parlato degli invenzioni che influiscono ancora sulla nostra vita.

Prima ha menzionato il libro rilegato che hanno cominciato fare nel monastero di Bobbio

nel VI secolo. Da secoli hanno fatto i libri copiando in forma di rotoli, ma il libro rilegato era più semplice da usare.

Gli occhiali, particolarmente gli occhiali di lettura sono stati adottati nel XII secolo. La fabbricazione delle lenti ha cominciato a Venezia, famosa per la sua arte della soffiatura ma avevano bisogno dell’autorizzazione.

”Naturalmente sono stati contrari alla nuova invenzione pensando se si può riparare l’atto del Creatore.”

Altre invenzioni menzionate erano la tela di jeans, originalmente la tela genovese per velieri,

il brevetto e il diritto di brevetto, il partito politico lanciato da abate Girolamo Savonarola,

Rattoisa illanvietto Ailavissa

Perinteinen illanviettomme Porin Ranskan piirin kanssa sujui seurustellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Ailavissa järjestetyssä tilaisuudessa meitä oli koolla noin 60 hengen joukko.

Yhteislaulun esilaulajat Jonna Ristolainen, Maria Haavisto, Kirsti Antila ja Eliisa Holstikko-Ojanen.
Yhteislaulun esilaulajat Jonna Ristolainen, Maria Haavisto, Kirsti Antila ja Eliisa Holstikko-Ojanen.

Koska Porin Dante-seura oli järjestelyvuorossa, niin ohjelmaan kuului myös aina niin suosittu tietokilpailu. Tiukan kilpailun voitti joukkue, johon kuuluivat Pertti ja Eila Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville sekä Terttu ja Hannu Knuutila.

Täydellä vatsalla oli rattoisaa laulaa italialaisia ja ranskalaisia lauluja. Säestäjiksi olimme saaneet Pertti Ratsulan ja Laila Lehtosen.

EH-O

Una serata piacevole da Ailav

Tiukan tietokilpailun ykkösiksi tuli Ranskan piirin joukkue: Eila Ratsula, Pertti Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville, Terttu Knuuttila ja Hannu Knuuttila.
Tiukan tietokilpailun ykkösiksi tuli Ranskan piirin joukkue: Eila Ratsula, Pertti Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville, Terttu Knuuttila ja Hannu Knuuttila.

La nostra serata tradizionale è andata bene conversando et godendosi il buon cibo.

Siamo stati una sessantina di persone nella festa da Ailav. Siccome era il turno della Dante di Pori di organizzare la festa, il quiz molto preferito da sempre faceva parte del programma. Pertti ed Eila Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville, Terttu e Hannu Knuutila hanno fatto parte del gruppo che ha vinto la lotta serrata.

A stomaco pieno era piacevole di cantare in italiano e francese. Da accompagnatori avevamo Pertti Ratsula e Laila Lehtonen.

MH

Paolo Genovesen Salaisuuksien illallinen

Kansainvälisellä Italian kielen viikolla torstaina 18. lokakuuta katsoimme yhdessä Paolo Genovesen elokuvan Salaisuuksien illallinen.

Salaisuuksien illallinen
Kansainvälisellä Italian kielen viikolla torstaina 18. lokakuuta katsoimme yhdessä Paolo Genovesen elokuvan Salaisuuksien illallinen.

Seitsemän vanhaa ystävystä kokoontuu saman illallispöydän ääreen. Illan aikana he päättävät olla täydellisen avoimia, laittaa puhelimet ruokapöydälle ja jakaa jokaisen tekstiviestin, sähköpostin ja puhelun sisällön toistensa kanssa. Käy ilmi, että jokaisella on jotain salattavaa – ja illan mittaan salaisuudet alkavat paljastua. Tasapaino järkkyy ja ystävyydet joutuvat koetukselle.

 
 

 

Giovedì, il 18 ottobre durante la settimana internazionale della lingua italiana si è proiettata la pellicola Perfetti sconosciuti di Paolo Genovese.si è proiettata in onore di Ettore Scola, importante icona del cinema italiano, la pellicola Le Bal (Ballando Ballando) il 27 ottobre nella sala di riunioni della biblioteca comunale di Pori.

Sette amici di vecchia data stanno cenando. Decidono di essere completamente sinceri e mettere il cellulare di ognuno sul tavolo e rivelare ogni messaggio di testo o telefonata che riceveranno quella sera. Succede che tutti hanno qualcosa da nascondere – nel corso della serata i segreti di tutti vengono svelati . L’equilibrio è scosso e l’amicizia è messa alla prova.

Pori Sinfonietta sai orkesterijärjestäjän Italiasta

Pori Sinfonietta sai orkesterijärjestäjänsä noin vuosi sitten Massasta, suunnilleen 40 kilometriä Pisan kaupungista Toscanasta. No ihan suoraan Giacomo Angeli ei Italiasta Poriin saapunut. Ensimmäisen kerran hän tuli Suomeen jo vuonna 2007 vaihto-oppilaaksi opinahjostaan Bolognasta Helsingin Metropolia-ammattikorkeakouluun.

Giacomo Angeli
Pori Sinfoniettan orkesterijärjestäjä Giacomo Angeli.
”Ajattelin hakea joko Suomeen, Saksaan tai Tanskaan. Kaverini suositteli kuitenkin kovasti Suomea,” kertoo Angeli sujuvalla suomen kielellä Società Dante Alighieri di Porin järjestämässä tilaisuudessa.

Bolognan konservatoriossa hän opiskeli klarinetin ja saksofonin soittoa sekä musiikin tuottamista. Metropoliassa hän oli saksofonin soiton oppilas.

”Minua kiinnosti kovasti musiikin tuottaminen. Lisäksi saksofonistin paikkoja orkestereissa ei ole paljon, eikä opetustyötäkään ole aina kovin helppoa saada.”

Myöhemmin Angeli pääsi harjoittelemaan orkesterijärjestäjän työtä Tapiola Sinfoniettaan. Harjoittelun jälkeen hän suoritti opinnot loppuun. Kun Porissa avautui työpaikka orkesterijärjestäjänä, Angeli haki ja sai paikan.

Orkesterijärjestäjän työ on hyvin monipuolista, ja se vaihtelee jonkin verran orkesterin koon mukaan. Lyhyesti sanoen orkesterijärjestäjä huolehtii siitä, että jokaisella soittajalla on parhaat edellytykset tehdä työnsä hyvin järjestetyllä esiintymislavalla.

”Pidän huolta myös soittimista ja olen yhteydessä kapellimestariin ja avustajiin. Pienemmissä orkestereissa työhön kuuluu huolehtia myös esimerkiksi valoista ja äänityksistä.”

Angelin hyvä suomen kielen taito auttaa tietenkin työssä ja viihtymisessä Porissa. Hän on opiskellut suomea, mutta sujuvaksi kielitaito on tullut puhumalla ihmisten kanssa.

”Olen sopeutunut Suomeen todella hyvin. Tullessani olin nuori, 23-vuotias, ja silloin oppii ja tutustuu uusiin asioihin nopeasti. Kun opin puhumaan suomea, se vei kanssakäymisen suomalaisten kanssa ihan toiselle tasolle.”

Angeli kertoo aluksi halanneensa ja suudelleensa italialaiseen tapaan, mutta on nyt jo oppinut pitämään etäisyyttä suomalaiseen tapaan.

Sympaattinen ja ystävällinen Angeli kertoo pitävänsä lähes kaikista asioista Suomessa.

”Minulla ei ole mitään huonoja kokemuksia. Kun tulin tänne pysyvästi, niin aluksi oli tietenkin kova ikävä perhettäni. Tunnen, että minua on kohdeltu täällä kuin suomalaista, olen saanut opiskella täällä ja olen löytänyt mieleiseni työpaikan.”

Orkesterijärjestäjän työn lisäksi sekä klassisen että jazzin taitaja Angeli opettaa saksofoninsoittoa Palmgren-konservatoriossa.

”Entisen opettajani Jari Perkiömäen avulla pääsin mukaan soittamaan myös Jyrki Kankaan bändiin ja keikoille Rattikseen.”

EHO

Pori Sinfonietta ha ottenuto il direttore di scena dall’Italia

Pori Sinfonietta ha ottenuto il suo direttore di scena da Massa a circa 40km da Pisa della Toscana.

Giacomo Angeli è venuto per la prima volta in Finlandia già nel 2007 da studente di scambio

all’istituto universitario professionale di Helsinki Metropolia dalla sua scuola di Bologna.

Nella conferenza della Società Dante Alighieri di Pori Angeli racconta in finlandese fluente che aveva pensato di fare domanda sia per la Finlandia, per la Germania sia per la Danimarca.

Comunque un amico gli aveva assai raccomandato la Finlandia.

Ha studiato l’esecuzione di clarinetto e sassofono come anche la produzione di musica a Bologna,

alla Metropolia l’esecuzione di sassofono.

La produzione di musica era molto interessante, inoltre non si può trovare molti posti di sassofonista in orchestra, nemmeno il lavoro da insegnante.