Siirry sisältöön

Käännöksessä olennaista on runon tuntu

Jo ennen valmistumistaan yliopistosta (italialainen filologia ja Italian kirjallisuus), Hannimari Heino aloitti kääntämisen.

Hannimari Heino
Hannimari Heino puhui suomentamisesta Società Dante Alighieri di Porin tilaisuudessa 18.3.2018.
Kun hän teki pro gradunsa suullisen kertomaperinteen vaikutuksista Gianni Celatin teoksissa, hän ehti ensimmäisenä myös suomentaa tätä meillä siihen asti tuntematonta kirjailijaa. Hannimarin käännös Tasankojen kertojia ilmestyi 1995.

Meillä marginaalisena pidetyn italian kielen kääntäjälle 1990-luku oli vielä mahdollisuuksien aikaa. Celati-suomennos ilmestyi Andalusialaisen koiran kustantamana. Pienet kustantajat kuuntelivat suomentajia, jolloin käännöksissä toteutui ”suomalainen lukuhorisontti”.

Hannimari Heino totesi Società Dante Alighieri di Porin esitelmöijävieraana 18.3.2018, että vielä tuolloin Tammen Keltaisessa Kirjastossa tendenssinä oli valittujen kirjailijoiden tuotannon kokonaisvaltainen kääntäminen, kun nykyään tyydytään näytteisiin sieltä täältä. Nekin perustuvat isojen kustantajien scouttien nuuskintaan, bongauksiin, jotka noudattelevat Ruotsin ja Saksan linjoja. Joku Elena Ferrante on ainoa, jonka tuotantoa julkaistaan vanhan perinteen mukaan.

Kuulijakunta sai monipuolista valaisua siitä, mitä kääntäjältä vaaditaan. Celati oli tässäkin hyvä esimerkki. Hän on Hannimarin mielestä rakenteellisesti helppo, mutta Pojoen matkapäiväkirja Kohti virran suuta (Verso la foce) oli kääntäjälleen tuntematonta aluetta, jota oli selvitettävä karttojen avulla. Tyypillisesti tämäkin suomennos ilmestyi pienen Loki-kirjojen kustantamana.

Kielelliset ja kulttuuriset erot ovat se varsinainen haaste.

”Giuseppe Ungaretti on näennäisesti simppeli, mutta runokielen uudistajana hän toi yksittäisen sanan mahdin esille. Ungaretti kirjoitti ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa pysyäkseen hengissä. Hänen Haudatussa satamassaan (Il porto sepolto) on kuorittuna sanan primitiivinen voima”, kertoi Hannimari Heino kääntämästään runoteoksesta.

Kymmenen vuotta myöhemmin (2006) hän toimitti antologian Miten paljon teistä täältä näkyy – italialaista nykyrunoutta 1960-2000, johon ”tuli paljon erilaisia ääniä”, Hannimarin kääntäminä laajahkosti näytteitä kymmeneltä runoilijalta.
Nihil Interitin kustantama antologia on teos, johon Hannimari toimittajana ja kääntäjänä saattoi itse vaikuttaa päättämällä, keitä runoilijoita ja mitä runoja kokoomateokseen tuli. Johtavana kriteerinä oli kelpuuttaa ne runot, jotka häntä itseään puhuttelivat.

Hannimari Heinolta on julkaistu kolme omaa runokokoelmaa, huomattava määrä suomennoksia, eikä vain pienistä kustannustaloista – eikä vain runoja, sillä käännösvalikoimassa ovat esimerkiksi WSOY:ltä ilmestyneet Roberto Savianon kohutut Gomorra – mafian valtakunta sekä Järistyksen jälkeen.
Mutta tällä haavaa hän on omimmillaan viimeistelemällä Eugenio Montalen runoista koostetta, jota hän alkoi suomentaa jo vuosituhannen vaihteessa. Aluksi hän empi lähestyä Danteen verrattua runoilijaa, mutta kun häneltä pyydettiin Avantin konserttia varten Montalelta kahden runon käännöstä, hän pääsi Nobel-kirjailijan soivaan ytimeen. Pitkä suomennosprosessi on päättymässä elokuussa siihen, että Montale-valikoima ilmestyy Tommi Parkon vastaperustaman pienkustantamon ensimmäisenä teoksena.

Avaimia italian kieleen

Eros Ramazottin laulut johdattivat Katri Kuuselan italian kieleen. Sanakirjasta ei löytynyt kaikkia sanoja suomeksi, joten asiaan oli syytä paneutua vakavasti.

Katri Kuusela
FM Katri Kuusela kävi Società Dante Alighieri di Porin esitelmöijävieraana puhumassa italian kielen oppimisen ja opettamisen haasteista.
Alun alkaen Katrin piti alkaa opiskella portugalia, mutta italian valintaa helpotti se, että yliopiston ilmoitustaululla luki kaikkien opiskelemaan haluavien mahtuvan kiintiöön!

Katri Kuusela opiskeli Perugiassa, oli töissä Roomassa, valmistui Turun yliopistosta pääaineena italia ja on nyt opettanut kieltä Tampereella 15 vuotta. Hän on yksi siitä kolmikosta, joka on kirjoittanut Bella vista -oppikirjasarjan.

11. maaliskuuta 2018 Katri kävi Porissa Dante-seuran kutsumana kertomassa italian kielen oppimisen ja opettamisen haasteista.

Italia on meillä kouluopetuksessa marginaalinen kieli. Sen kirjoittaa vain alle sata ylioppilaskokelasta vuodessa. Sen sijaan italia kukoistaa vapaan sivistystyön kentällä, etenkin kansalaisopistoissa. Italiaa luetaan myös yliopistojen kielikeskuksissa. Pääaineena se on mahdollinen Helsingin ja Turun yliopistoissa.

Harrastajalle italian kielen vaatima urakka ei ole lopultakaan kohtuuton. 2000 aktiivin sanan varastolla pärjää hyvin, mutta kirimistä on tietenkin natiivien käytännön elämässä käyttämiin 20–25 000 sanaan.

Esitelmässä saatiin valaisevin esimerkein yksityiskohtaisia neuvoja, joista muutama oli myös yllättävä. Ammattilaisille ehkä on selvää, että virheiden korjaaminen ei ole tehokas tapa oppia, kuten esitelmöijämme vakuutti. Suurten ikäluokkien (ja ehkä nuorempienkin) päähän on sitä vastoin jäänyt sitkeästi usko, että vain kunnon punakynämerkinnät tehoavat.

Tämän kirjoittajalle jäi mieleen mm. se, että verbien logiikka on tunnettava. Sen jälkeen inhat pikkusanatkin asettuvat luontevasti oikeille paikoilleen. Katri Kuusela varoitti myös liian yksipuolisesta harjoittelusta – ja samalla liiasta ahnehtimisesta. Eteneminen hosumatta on tepsivä vinkki: esimerkiksi 15 minuuttia italiaa aamupalalla. Aivot tykkäävät monipuolisesta harjoittelusta. Neuvot muistuttavat lihasharjoittelua: kiireettä, vähän kerrallaan ja säännöllisesti.

Jotain vanhaakin on uusissa ja tutkituissa opetusmenetelmissä ja oppimistuloksissa: kertaaminen on edelleen kunniassaan.

Muistamista voi helpottaa assosiaatioin eli kiinnittämällä opeteltava sana johonkin yhteyteen. Nämä yhteydet voivat olla hyvin henkilökohtaisia tyyliin armadio ([vaate]komero), joka muistuu vaikka Armanista, muotivaatesuunnittelijasta jne. Myös muita kieliä voi käyttää luovasti hyväkseen. Tapoja oppia on yhtä monta kuin oppijaa.

Kuullun ymmärtäminen on monen murhe, mutta ääntämisen harjoittelu auttaa tässäkin. Vaikka puhumaan oppii puhumalla, harjoitella/opetella pitää tietenkin sanastoa, lukemista, kielioppia, kirjoittamista, kuuntelua, ääntämistä ja korvaavia strategioita eli ilmeitä, eleitä, kiertoilmauksia jne. Ylipäätään yksipuolinen harjoittelu hidastaa puhumisen kehittymistä.

Arkuus on syytä karistaa kertaheitolla; italiassa myös kroppa on saatava mukaan elämään kielen kanssa. Joku olikin havainnut Katri Kuuselalle tapahtuneen jotain outoa, kun hän puhui suomea. Selitys oli, että se joku oli kuullut hänen aikaisemmin puhuvan italiaa, siis kuullut ja nähnyt. Aivoja voi aktivoida niinkin, ettei itse ole kaiken aikaa aktiivisimmillaan. Katrilla on italiankielinen web-radio päällä kaiken aikaa.

Opettajan on osattava olla motivoija. Vaikka oppijalla on oltava hyvä itsetunto ja usko onnistumiseensa, uskon vahvistaminen on myös opettajan tehtävä. Oppijan on hyvä olla silti omatoiminen, tunnistettava omat mielenkiinnon kohteensa ja osattava vastata kysymykseen ”miksi opiskelen italiaa”.

Internet on lyhentänyt italian kieltä, mikä on siunaus käytännön kielen harrastajille. Myös murteita käyttävät italialaiset hallitsevat entistä yleisemmin myös standardi-italian, joten lähes kaikkialla pärjää sillä, mitä on kotimaassa oppinut. Italian accenti tarkoittaa meidän murteittemme tapaisia kielieroja, mutta jos puhutaan käsitteestä dialetti, jopa italialaisilla on vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Onneksi meidän ei tarvitse ensi sijassa välittää näistä vaikeuksista.

Netti on täynnä harjoittelumahdollisuuksia. Tässä muutama:

Tässä vielä Edoardo Meccan lyhyt huippuesitys Italiasta monin murtein:

Lassi Nummi ikuisessa kaupungissa näkymättömien seuralaisten kanssa

Matti Kuhna kävi Dante-seuran vuosikokouksessa 13. helmikuuta kertomassa, miksi Italia oli kosmopoliittirunoilija Lassi Nummen ykkösmaa ja Rooma ykköskaupunki.

FT Matti Kuhna esitteli dantelaisille Lassi Nummen Italia-runoja seuran vuosikokouksessa. Il dottore Matti Kuhna ha introdotto i poemi italiani del poeta finlandese Lassi Nummi sull’assemblea annuale della Società Dante Alighieri di Pori.
FT Matti Kuhna esitteli dantelaisille Lassi Nummen Italia-runoja seuran vuosikokouksessa.
Il dottore Matti Kuhna ha introdotto i poemi italiani del poeta finlandese Lassi Nummi sull’assemblea annuale della Società Dante Alighieri di Pori.
Syy oli yksinkertaisesti se, että Roomassa on Gianicolo-kukkula. Se oli Nummelle kuin Kirkastusvuori, jonka rinnalla Lutherin kuulu tornikokemuskin taitaisi kalveta.

FT, Porin seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Kuhna on perehtynyt Nummen runoihin semioottiselta kannalta, mutta dantelaisille lähestymiskulma oli kuulijaystävällisen esittelyllinen.

Kuultiin mm., että Jaakko Hämeen-Anttila on nimittänyt pari kertaa Venetsiassa käynyttä Lassi Nummea ”uskolliseksi venetsialaiseksi”, mutta Rooma ja Gianicolo ovat yli kaiken muun. Venetsia kulki nimittäin Roomassakin Nummen mukana. Sen kaduilla liikkuessaan Nummi – Italo Calvinon lanseeraamien ”näkymättömien kaupunkien” tavoin – kulki alati muuttuvassa, erilaisten merkkien (tämän verran semiotiikkaa sentään!) maisemassa.

Nummen vaeltelut Suomi-Instituutti tukikohtanaan Gianicololla ja Rooman kaduilla sisälsivät outoja déjà-vu -ilmiöitä, rytminvaihdoksia, kontrasteja, unia ja utopioita ja erityisesti hetkien pysähtymisiä. Nummen herkkä runoilijasielu imi ikuisen Rooman vuosituhantista perintöä niin kuin Eino Leino samoilla paikoilla ääniä kuullen. Kuhna välitti ja tulkitsi dantelaisille Nummen ”Välimeri”-kokoelman ”Gianicolo”-sarjaa, painotti mm. runoilijan ajan äärettömyyden kokemusta, kukkulalta laskeutumista matkana vanhuuteen, jossa pilkistää myös hiven ironiaa. Pysähtymiset siellä sisältävät ainoalaatuisia muistoja, vertauskuvia, vastakohtia, ikuisuuden läsnäoloa.

Kuhna sanoi Nummen olevan runoissaan aina matkalla jonnekin, myös omaan minuuteensa. Italian-kokemuksiin hän ei tarvinnut italian kieltä, mutta Italian kulttuurin olemukseen runoilijasielu näkymättömine seuralaisineen takertui vaikuttavasti. Matti Kuhnan esitys inspiroi monia dantelaisia siinä määrin, että Nummen runot otettiin välittömästi henkilökohtaiselle lukulistalle. ”Välimeri”-kokoelman alaotsikko onkin kerroksisen kutsuva: ”Runoja tunteville”.

Lassi Nummi nella Città Eterna con la compagna invisibile

Il 13 febbraio sull’assemblea annuale della Società Dante Alighieri di Pori Matti Kuhna ha raccontato perché l’Italia era il paese numero uno e Roma la città numero uno per il poeta cosmopolita finlandese Lassi Nummi.

Per il semplice motivo che il Gianicolo si trova a Roma, per Nummi era come il Monte Schiarimento e la famosa esperienza della torre di Martin Lutero sarebbe comparata a quella di Nummi più esangue.

Il dottore Kuhna, direttore di comunicazione dell’associazione di parrocchie Pori ha fatto la conoscenza dei poesi di Lassi Nummi semioticamente ma ha potuto fare conoscerceli in termini precisi.

Italialaista ruokaa korvakuulolta

Porin Dante-seuran jäsenet kuuntelivat vesi kielellä luentoa Italian alueiden ruokakulttuurista.

Helsingistä vieraaksemme saapui lauantaina 27. tammikuuta Enrico Di Nardo, joka selvitteli asiaansa enimmäkseen italiaksi, mutta välillä myös suomeksi.

Enrico Di Nardo esitteli Italian ruokakulttuuria suoraan sydämestä.
Enrico Di Nardo esitteli Italian ruokakulttuuria suoraan sydämestä.
Avellinosta, Napolin läheltä, kotoisin oleva Di Nardo on asunut Suomessa kuutisen vuotta. Tänne hänet toi – mikäpä muukaan kuin rakkaus.

Kuulimme, että Italian ruokakulttuuri pohjaa talonpoikaiskeittiöön ja niin sanottuun cucina poveraan, köyhään keittiöön.

”Siis mummojen laittamaan ruokaan. Resepteistä on paljon erilaisia versioita, ja ne periytyvät äidiltä tyttärelle. Reseptit kuitenkin kehittyvät kaiken aikaa, onhan nyt aikaisempaa enemmän raaka-aineita. Myös esimerkiksi vaatimukset entistä kevyemmästä ruoasta vaikuttavat.”

Kuten tunnettua italialaista keittiötä leimaa raaka-aineiden laadukkuus, yksinkertaisuus ja kausiluonteisuus.

Saimme Di Nardolta selityksen myös sille, miksi italialaiset eivät ulkomailla mielellään syö ravintoloissa.

”No, kun kaikki on sekoitettu keskenään.”

Saimme myös oppitunnin siitä, millaista on hyvä kuivapasta. Tunnustelimme kahta spaghettilaatua, toinen tuntui sormissa sileältä, toinen karhealta. Taisipa aika moni tietää tai arvata, kumpaa Di Nardo piti parempana.

”Karheaan pintaan tarttuu kastike makuineen paljon paremmin.”

Di Nardo kehotti pastaa ostettaessa kiinnittämään huomiota myös pastan proteiinipitoisuuteen.

”13 tai 14 sataa grammaa kohden on jo hyvä luku.”

Saimme myös suosituksia hyvistä pastamerkeistä, joita on myynnissä Suomessa: Garofalo, Rummo, De Cecco ja gluteeniton La Molisana.

Osallistujat saivat mukaansa nipun reseptejä italiaksi ja suomeksi sekä sähköpostiinsa linkin luentomateriaaliin.

Tilaisuudessa piti pienen esityksen myös oliiviöljyn saloista Stefania Federico.

Lauantaina huhtikuun 21. päivänä kokoonnumme kokkailemaan Di Nardon reseptien pohjalta.

Kiinnostava lukupiirimme jatkaa kevätkaudella

Danten lukupiiri jatkuu kevätkaudella. Tapaamiset ovat edelleen joka kuukauden toinen torstai, paitsi huhtikuussa kolmas torstai, Porin kaupunginkirjastossa. Paikka on seminaarihuone 1, ja kokoontumiset alkavat kello 17. Lukupiiriä vetää Seija Routimo.

Danten lukupiirin kevätkausi:

  • 11. tammikuuta 2018
    Elena Ferrante: Loistava ystäväni
  • 8. helmikuuta
    Marco Malvaldi: Viiden korttipeli
  • 8. maaliskuuta
    Carlo Collodi: Pinokkion seikkailut, Erään puunuken tarina
  • 19. huhtikuuta (huom. päivä muuttunut)
    Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta

Kirjailija Montalbano-hahmon takana

Pietro Roselli
Pietro Roselli
Kansainvälisellä italian kielen viikolla 18.10. Pietro Roselli, Helsingin Italian kulttuuri-instituutin entinen johtaja piti esitelmän aiheesta Andrea Camilleri, ei ainoastaan Montalbanoa Porin kaupunginkirjaston kokoustilassa.

Camilleri syntyi Porto Empedoclessa Agrigenton provinssissa vuonna 1925.

Komisario Montalbanosta tuli Luca Zingarettin tulkitsemana erittäin suosittu televisiohahmo, samoin ovat menneet kirjatkin kuin kuumille kiville niin Italiassa kuin maailmalla. Sarjan saavuttama valtava suosio saa ihmettelemään, millainen niiden luoja Andrea Camilleri oikein on. Camilleri on pesunkestävä sisilialainen kuten hänen luomansa komisario Montalbano.

Sisilialaisena kirjailijana Camilleri jatkaa Giovanni Vergan, Luigi Pirandellon ja Leonardon Sciascian sisilialaista kirjallisuuden perinnettä. Pirandelloa ja Camilleria yhdistää teatteritausta. Vuonna 1949 Camilleri aloitti Roomassa opinnot teatteriakatemiassa, josta hän valmistui teatteriohjaajaksi 1952. Camillerin teosten perusainekset ovat Sisilia, sisilian murre, teatteri, yhteiskunnallinen ja poliittinen kantaaottavuus sekä salapoliisimainen genre Giallo (keltainen). Komisario Montalbano on saanut nimensä katalaanin dekkarikirjailijan, toimittajan, esseistin ja gastronomin Manuel Vasco Montalbanin mukaan.

Lisätietoa Camillerista saa fanisivulta Camilleri fans club www.vigata.org. Samalla sivulla voi tutustua Andrea Camillerin teosten käännöksiin useammilla eri kielillä.

Il signor Pietro Roselli, gìa direttore dell’Istituto Italiana di Cultura di Helsinki ha tenuto la conferenza su Andrea Camilleri, non solo Montalbano nella sala di conferenza della biblioteca comunale di Pori il 18 ottobre per la settimana della lingua italiana.

Camilleri è nato a Porto Empodocle, provincia di Agrigento nel 1925.

La grande popolarità del Commissario Montalbano come personaggio televisivo (Luca Zingaretti) e come successo editoriale in Italia e all’estero porta naturalmente a chiedersi chi sia il suo autore.

Camilleri è siciliano, siciliniassimo addirittura come il Commissario Montalbano. Andrea Camilleri è uno scrittore di tradizione letteraria siciliana che qui si riassume in Giovanni Verga, Luigi Pirandello e Leonardo Sciascia. Pirandello significa anche, se non soprattutto, teatro e Andrea Camilleri si è formato soprattutto come uomo di teatro. Nel 1949 Camilleri si era iscritto alla Accademia d’arte drammatica di Roma studiando soprattutto regia diplomandosi nel 1952. I suoi tratti costitutivi sono la Sicilia, il dialetto siciliano, il Teatro, l’Impegno civile, politico per finire con il genere poliziesco, in Italia note come Giallo. Il cognome Montalbano è un omaggio allo scrittore catalano, giallista, giornalista impegnato, saggista e gastronomo Manuel Vasco Montalban.