Siirry sisältöön

Syyskausi alkuun lukupiirillä

Danten syyskausi tuo mukanaan uuden toimintamuodon, lukupiirin. Syyskaudella kokoonnutaan kolme kertaa. Tarkoituksena on lukea italialainen tai Italiasta kertova kirja, josta yhdessä keskustellaan.

Syyskauden lukupiiriEnsimmäinen tapaaminen on torstaina 14. syyskuuta kello 17, seuraavat 12. lokakuuta kello 17 ja 9. marraskuuta kello 17.

Lukupiiri toimii yhteistyössä Porin kaupunginkirjaston kanssa. Kokoontumispaikkana on seminaarihuone 1 kirjaston toisessa kerroksessa.

Kuukauden kirjan saa lainaksi aikaisintaan kuukautta ennen kokoontumista kirjaston lainaustoimistosta. Lainatessa pitää mainita, että kyse on Danten lukupiiristä.

Ensimmäinen luettava kirja on Beppe Severgninin La Bella Figura, Opastettu kiertokäynti italialaisuuteen.

Kirjapiiriä vetää Seija Routimo.

Aurinkoista kesää kaikille!

Tapio Nieminen illanvieton alkumaljan kaadossa.
Tapio Nieminen illanvieton alkumaljan kaadossa.
Mukava illanvietto Italian kansallispäivänä 2. kesäkuuta päätti Società Dante Alighieri di Porin kevään toimintakauden.

Seuramme keittiöryhmä sai taas kaikenlaista hyvää aikaiseksi.
Seuramme keittiöryhmä sai taas kaikenlaista hyvää aikaiseksi.
Syksyn jäsenkirje on luvassa elo-syyskuussa.
 
 


 
 
Una serata simpatica alla festa nazionale d’Italia il 2. giugno ha finito l’attività primaverile della Società Dante Alighieri di Pori.

La lettera autunnale ai membri viene spedita durante agosto-settembre.

Auguro una grande e soleggiata estate a tutti!
 
 
 
 
 
 
 
 

Torinolaisia opettajia Porissa

Seurallamme oli tilaisuus viettää 23. toukokuuta iltapäivää torinolaisten opettajien seurassa.

Katsoimme Porin taidemuseon näyttelyn museo-oppaan johdolla ja kierroksen jälkeen viivähdimme museon kahvilassa juttelemassa ja kahvi- tai teekupposen äärellä.

Torinolaisia opettajia ja meitä Dante-seuralaisia oli yhteensä 17 hengen joukko.

Meille Società Dante Alighierin jäsenille se oli mainio tilaisuus koetella kielitaitoamme.

Italialaisopettajat olivat Engim-ammattioppilaitoksesta ja oleskelivat Porissa Winnovan vieraina.
 
 
 
 
 
 
 
 

Gli insegnanti torinesi a Pori

Opastettu kierros Porin taidemuseossa kesti noin 45
La nostra società ha trascorso il pomeriggio il 23. maggio con gli insegnanti torinesi. Nel programma erano incluse la mostra guidata nel museo d’arte di Pori e dopo il giro una chiacchiera in caffetteria con gli invitati.

Dunque abbiamo avutoun’occasione eccellente di provare la nostra conoscenza della lingua.

Gli italiani lavorano nel istituto tecnico professionale di Engim e sono stati invitati da Winnova di Pori.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Italian kansallispäivän vietto

Porin Dante-seura viettää vielä ennen kesätaukoa Italian kansallispäivää perjantaina 2. kesäkuuta Hevosluodon siirtolapuutarhan kerhomajassa.

Luvassa on mukavaa yhdessäoloa, italialainen buffet ja hiukan ohjelmaakin.

Italia on kuin toinen koti

Seuramme tekee tämänvuotisen ulkomaanmatkansa Cerreto Guidiin, Toscanaan, viitisenkymmentä kilometriä Firenzestä lounaaseen. Esimakua syksyisestä Italian-lomasta saatiin 19. maaliskuuta, kun Cerreto Guidin ”löytäjä” Eija Hesso kävi esittelemässä kuulijoille Porin taidemuseossa paikkoja ja lähialueita sanoin ja kuvin.

Eija Hesso esitelmöi kauniista Toscanasta ja erityisesti omasta tukikohdastaan Cerreto Guidista.
Eija Hesso esitelmöi kauniista Toscanasta ja erityisesti omasta tukikohdastaan Cerreto Guidista.

Eija kertoi saaneensa ensikosketuksen Italiaan 1983. Kokemus oli ainoalaatuinen, sillä astuessaan Italian maaperälle hänestä tuntui, kuin olisi tullut kotiin. Koti on osoittautunut laajaksi käsitteeksi, sillä Hessot ovat matkailleet siitä pitäen maata ristiin rastiin, kuten Liguriassa, Gardalla ja Roomassa sekä – tietenkin, Toscanassa.

Kun Hessot olivat 2010 seuramme matkalla Elin Danielson-Gambogin jalanjäljissä mm. Luccassa, Eija Hesso tunsi, että etsintä päättyy pian. Luccan ympäristöstä löytyisi heidän etsimänsä pysyvä loma-asunto. Eija kävi netissä läpi 500 maatilamatkailukohdetta, kunnes Cerreto Guidi pysäytti. Ystäväperheen kanssa oli ollut puhetta lomapaikan vuokraamisesta yhdessä. Uima-altaasta oli sovittu ja kylppäristä molemmille perhekunnille. Cerreto Guidin asunnossa ei ollut kahta kylpyhuonetta, mutta kaikki muu vakuutti.

Bella Toscana, Toscana bella

Voiko ihanteellisempaa paikkaa ajatella kuin kohdetta Pisan ja Firenzen puolivälistä? Cerreto Guidista on kätevä matka Empolin rautatieasemalle, bussit kulkevat ja vuokra-autotoiminta sujuu. Jos haluaa tehdä vaikka vain päivämatkan Italian metropoleihin, junalla Roomaan pääsee puolessatoista tunnissa, Bolognaan menee tunti.

”Päinvastaisista luuloista huolimatta pendolinot kulkevat kuin kello. Paikallisjuna on meidän vuosinamme ollut kaksi kertaa hiukan myöhässä.”

Eija Hesso kertoi familiäärillä tavalla matkoistaan miehensä kanssa Cerreto Guidin ympäristössä. Hänen oma silmänsä tekee luonnostaan havaintoja rakennetusta ympäristöstä, hän kun on rakennusarkkitehti ja opettaa restaurointia Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Runsaassa kuva-aineistossa oli yhtä hyvin italialaisten tiilikattojen punaruskeaa geometriaa kuin vaikkapa Luccan amfiteatterin kerroksellista historiaa.

Hessot ovat ehtineet integroitua paitsi visuaaliseen ympäristöön myös luoda kontakteja paikalliseen asujaimistoon. Eijan syntymäpäivillä nähtiin suomalaisten ystävien ohella myös sikäläisiä tuttavuuksia Cerreto Guidin kaupunginjohtajaa myöten.

Hessot ihastuttaneen Cerreto Guidin agriturismo-paikka Casa Leonardo on yksi osoitus Italian rakennemuutoksesta. Nahkamestari Stefano Mancini oli saanut elantonsa vöiden teolla, mutta vaihtoi elinkeinoa lunastamalla sukunsa viinitilan vuonna 2007. Tuolloin Italiassa tuettiin maatalouden lisäelinkeinoja, ja Stefanon oli mahdollista aloittaa maatilamatkailutoiminta. Hän istutti 12 000 uutta viinintainta isovanhempiensa tilalle, ja myöhemmin hän on ostanut myös naapurien viinitarhoja. Vanhimmat köynnökset ovat satavuotiaita, joten isäntä on kiinni samassa kasvustossa kuin sukupolvet ennen häntä.

Napolin seudulla käväisi yhtenä iltapäivänä noin 40 dantelaista

Uusikylän pariskunta Marjo ja Matias ovat tehneet kirjan ”Vesuviuksen varjossa – tarinoita Napolinlahdelta”, eivät varsinaisina matkailun asiantuntijoina, vaan harrastukseensa vihkiytyneiden turistien näkökulmasta.

Marjo ja Matias Uusikylä kävivät Porin taidemuseossa esittelemässä Napolin seudun matkailukohteita ja aiheesta tekemäänsä kirjaa.
Innostus näkyi ja kuului, kun parivaljakko kävi esittelemässä teostaan Porin Dante-seuran vieraina 12.3. 2017 Taidemuseon luentosalissa.

Esitelmä kuului seuramme tämän vuoden matkailuteemaan.

Marjo on taustaltaan biologi ja tiedetoimittaja, Matias valokuvaaja, joka tätä nykyä on keskittynyt taiteen valokuvaamiseen.

Alkukipinä Italiaan, sen kieleen ja kulttuuriin, heissä syttyi kymmenkunta vuotta sitten. Uusikylät ovat edenneet maltilla, ahnehtimatta ja keskittyen hartaudella siihen, mihin kulloinkin silmänsä iskevät. Hitaasti kiiruhtamisen slow-liikkeen periaatteilla aihettaan lähestyneet Marjo ja Matias esittelivät Pompejia, Napolia, Sorrentoa, Capria, Ischiaa ja Amalfia. Ne voivat kuulostaa kovin tavanomaisilta valinnoilta, mutta olivat kaukana siitä, kun Marjo pääsi vauhtiin ja esittelemään poimintoja lähemmin.

Yleisöstä selvä valtaosa oli käynyt Napolinlahden tunnetuissa paikoissa, mutta sitäkin antavampaa oli kulkea tehdyt matkat uudestaan ja saada täydennystä omiin kokemuksiin.


”Vesuviuksen varjossa” ei ole opas vaan tarinakokoelma. Esitelmässä käytiin läpi kohteiden valintoja, näytettiin videoituja haastatteluja ja musiikkipitoisia tunnelmatuokioita tuiki tavallisista tilanteista, kadun vilinästä, kuvattuina myös bussin ikkunasta, niin kuin moni meistä on tehnyt. Näin päästiin mukaansa eloisalle matkalle, jota seuran puheenjohtaja Marja Haavisto alkusanoissaan ennakoi. Matias oli editoinut videonsa näppärästi.

Matineassa kuultiin, että mafian hallitsema Napoli ei enää haise, niin kuin aiemmin. Jäteongelmista on päästy hiljakseen eroon. Mafian ote on hiljakseen löystynyt.

Kaupungin pahakaikuinen maine kuitenkin on ja pysyy Marjon mukaan edelleen sitkeässä. Myönteistä on se, että Napolin-kävijää eivät kiusaa ylisuuret turistilaumat. Enemmänkin häiriönä on moottoripyörien pärinä.

Marjo muistutti, että ennen Vesuviuksen tuhoisaa purkausta vuonna 79, kun Pompejissa vielä eli 10-20 000 roomalaista täyttä arkeaan, kreikkalaiset olivat perustaneet läheisen Napolin jo 500 vuotta sitä ennen. Napoli on ikivanha, syyttä hiukan loitolle jäänyt Campanian pääkaupunki, Etelä-Italian suurin ja paikoitellen kaunein – kunhan osaa katsoa.

”Napoli on taideaarteiltaan lähes samaa tasoa kuin Rooma ja Firenze. Siellä säilytetään yhtä hyvin Pompejin kuin Herculaneumin arvokkaita löytöjä, niin renessanssin kuin omankin aikamme arvokasta taidetta.”


Marjo sukkuloi aiheesta toiseen iloisen löytöretkeilijän vilkkaudella. Hän oli haastatellut luolatutkija Enzo Albertinoa, joka kertoi etruskien, kreikkalaisten ja roomalaisten kaivaneen Napolin luolastoa jo tuhansia vuosia. Nykyisin maan alle järjestetään opastettuja kierroksia, ja monien metrien alta löytyy vaikka mitä. Siellä on kreikkalaisroomalainen teatteri, jossa esiintymishaluinen Nero näytti, kuinka todellinen taiteilija ottaa yleisönsä. Siellä kasvaa yrttejä, joita yläpuoliset ravintolat käyttävät tarjoamissaan ruoissa. Siellä on yhtenä erikoisuutena geoterminen pizzeria, jonka pizzataikinat kohoavat ihanneoloissa poikkeuksellisen hyvin.