Siirry sisältöön

Rattoisa illanvietto Ailavissa

Perinteinen illanviettomme Porin Ranskan piirin kanssa sujui seurustellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Ailavissa järjestetyssä tilaisuudessa meitä oli koolla noin 60 hengen joukko.

Yhteislaulun esilaulajat Jonna Ristolainen, Maria Haavisto, Kirsti Antila ja Eliisa Holstikko-Ojanen.
Yhteislaulun esilaulajat Jonna Ristolainen, Maria Haavisto, Kirsti Antila ja Eliisa Holstikko-Ojanen.

Koska Porin Dante-seura oli järjestelyvuorossa, niin ohjelmaan kuului myös aina niin suosittu tietokilpailu. Tiukan kilpailun voitti joukkue, johon kuuluivat Pertti ja Eila Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville sekä Terttu ja Hannu Knuutila.

Täydellä vatsalla oli rattoisaa laulaa italialaisia ja ranskalaisia lauluja. Säestäjiksi olimme saaneet Pertti Ratsulan ja Laila Lehtosen.

EH-O

Una serata piacevole da Ailav

Tiukan tietokilpailun ykkösiksi tuli Ranskan piirin joukkue: Eila Ratsula, Pertti Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville, Terttu Knuuttila ja Hannu Knuuttila.
Tiukan tietokilpailun ykkösiksi tuli Ranskan piirin joukkue: Eila Ratsula, Pertti Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville, Terttu Knuuttila ja Hannu Knuuttila.

La nostra serata tradizionale è andata bene conversando et godendosi il buon cibo.

Siamo stati una sessantina di persone nella festa da Ailav. Siccome era il turno della Dante di Pori di organizzare la festa, il quiz molto preferito da sempre faceva parte del programma. Pertti ed Eila Ratsula, Marie-Claude Anttonen, Leena Mandeville, Terttu e Hannu Knuutila hanno fatto parte del gruppo che ha vinto la lotta serrata.

A stomaco pieno era piacevole di cantare in italiano e francese. Da accompagnatori avevamo Pertti Ratsula e Laila Lehtonen.

MH

Paolo Genovesen Salaisuuksien illallinen

Kansainvälisellä Italian kielen viikolla torstaina 18. lokakuuta katsoimme yhdessä Paolo Genovesen elokuvan Salaisuuksien illallinen.

Salaisuuksien illallinen
Kansainvälisellä Italian kielen viikolla torstaina 18. lokakuuta katsoimme yhdessä Paolo Genovesen elokuvan Salaisuuksien illallinen.

Seitsemän vanhaa ystävystä kokoontuu saman illallispöydän ääreen. Illan aikana he päättävät olla täydellisen avoimia, laittaa puhelimet ruokapöydälle ja jakaa jokaisen tekstiviestin, sähköpostin ja puhelun sisällön toistensa kanssa. Käy ilmi, että jokaisella on jotain salattavaa – ja illan mittaan salaisuudet alkavat paljastua. Tasapaino järkkyy ja ystävyydet joutuvat koetukselle.

 
 

 

Giovedì, il 18 ottobre durante la settimana internazionale della lingua italiana si è proiettata la pellicola Perfetti sconosciuti di Paolo Genovese.si è proiettata in onore di Ettore Scola, importante icona del cinema italiano, la pellicola Le Bal (Ballando Ballando) il 27 ottobre nella sala di riunioni della biblioteca comunale di Pori.

Sette amici di vecchia data stanno cenando. Decidono di essere completamente sinceri e mettere il cellulare di ognuno sul tavolo e rivelare ogni messaggio di testo o telefonata che riceveranno quella sera. Succede che tutti hanno qualcosa da nascondere – nel corso della serata i segreti di tutti vengono svelati . L’equilibrio è scosso e l’amicizia è messa alla prova.

Pori Sinfonietta sai orkesterijärjestäjän Italiasta

Pori Sinfonietta sai orkesterijärjestäjänsä noin vuosi sitten Massasta, suunnilleen 40 kilometriä Pisan kaupungista Toscanasta. No ihan suoraan Giacomo Angeli ei Italiasta Poriin saapunut. Ensimmäisen kerran hän tuli Suomeen jo vuonna 2007 vaihto-oppilaaksi opinahjostaan Bolognasta Helsingin Metropolia-ammattikorkeakouluun.

Giacomo Angeli
Pori Sinfoniettan orkesterijärjestäjä Giacomo Angeli.
”Ajattelin hakea joko Suomeen, Saksaan tai Tanskaan. Kaverini suositteli kuitenkin kovasti Suomea,” kertoo Angeli sujuvalla suomen kielellä Società Dante Alighieri di Porin järjestämässä tilaisuudessa.

Bolognan konservatoriossa hän opiskeli klarinetin ja saksofonin soittoa sekä musiikin tuottamista. Metropoliassa hän oli saksofonin soiton oppilas.

”Minua kiinnosti kovasti musiikin tuottaminen. Lisäksi saksofonistin paikkoja orkestereissa ei ole paljon, eikä opetustyötäkään ole aina kovin helppoa saada.”

Myöhemmin Angeli pääsi harjoittelemaan orkesterijärjestäjän työtä Tapiola Sinfoniettaan. Harjoittelun jälkeen hän suoritti opinnot loppuun. Kun Porissa avautui työpaikka orkesterijärjestäjänä, Angeli haki ja sai paikan.

Orkesterijärjestäjän työ on hyvin monipuolista, ja se vaihtelee jonkin verran orkesterin koon mukaan. Lyhyesti sanoen orkesterijärjestäjä huolehtii siitä, että jokaisella soittajalla on parhaat edellytykset tehdä työnsä hyvin järjestetyllä esiintymislavalla.

”Pidän huolta myös soittimista ja olen yhteydessä kapellimestariin ja avustajiin. Pienemmissä orkestereissa työhön kuuluu huolehtia myös esimerkiksi valoista ja äänityksistä.”

Angelin hyvä suomen kielen taito auttaa tietenkin työssä ja viihtymisessä Porissa. Hän on opiskellut suomea, mutta sujuvaksi kielitaito on tullut puhumalla ihmisten kanssa.

”Olen sopeutunut Suomeen todella hyvin. Tullessani olin nuori, 23-vuotias, ja silloin oppii ja tutustuu uusiin asioihin nopeasti. Kun opin puhumaan suomea, se vei kanssakäymisen suomalaisten kanssa ihan toiselle tasolle.”

Angeli kertoo aluksi halanneensa ja suudelleensa italialaiseen tapaan, mutta on nyt jo oppinut pitämään etäisyyttä suomalaiseen tapaan.

Sympaattinen ja ystävällinen Angeli kertoo pitävänsä lähes kaikista asioista Suomessa.

”Minulla ei ole mitään huonoja kokemuksia. Kun tulin tänne pysyvästi, niin aluksi oli tietenkin kova ikävä perhettäni. Tunnen, että minua on kohdeltu täällä kuin suomalaista, olen saanut opiskella täällä ja olen löytänyt mieleiseni työpaikan.”

Orkesterijärjestäjän työn lisäksi sekä klassisen että jazzin taitaja Angeli opettaa saksofoninsoittoa Palmgren-konservatoriossa.

”Entisen opettajani Jari Perkiömäen avulla pääsin mukaan soittamaan myös Jyrki Kankaan bändiin ja keikoille Rattikseen.”

EHO

Pori Sinfonietta ha ottenuto il direttore di scena dall’Italia

Pori Sinfonietta ha ottenuto il suo direttore di scena da Massa a circa 40km da Pisa della Toscana.

Giacomo Angeli è venuto per la prima volta in Finlandia già nel 2007 da studente di scambio

all’istituto universitario professionale di Helsinki Metropolia dalla sua scuola di Bologna.

Nella conferenza della Società Dante Alighieri di Pori Angeli racconta in finlandese fluente che aveva pensato di fare domanda sia per la Finlandia, per la Germania sia per la Danimarca.

Comunque un amico gli aveva assai raccomandato la Finlandia.

Ha studiato l’esecuzione di clarinetto e sassofono come anche la produzione di musica a Bologna,

alla Metropolia l’esecuzione di sassofono.

La produzione di musica era molto interessante, inoltre non si può trovare molti posti di sassofonista in orchestra, nemmeno il lavoro da insegnante.

Syksyn ohjelmassa kaksi luentoa

Syyskauden luennoitsijavieraitamme ovat Pori Sinfoniettan orkesterijärjestäjä Giacomo Angeli ja FT, tietokirjailija Liisa Väisänen. Angelin luento on sunnuntaina 30. syyskuuta. Esitys on suomeksi.

Italian kielen viikon ohjelmana katsomme elokuvan ja marraskuussa illanviettomme vieraina on Porin Ranskan piirin väki.

Tervetuloa mukaan kaikkiin tapahtumiimme!

Uusimman jäsenkirjeemme löydät täältä.

Kansallispäivän juhla päätti kevätkauden

Dante-seuran väki vietti perinteiseen tapaansa Italian kansallispäivää. Tällä kertaa alkukesän tilaisuutta vietettiin jo 26. toukokuuta, viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää.

Tilaisuus pidettiin Hevosluodon siirtolapuutarhan Kerhomajalla. Pöytään valmistettiin italialaisia herkkuja, parsa-caprese-salaattia, fusillitonnikalapastaa ja tomaattitäytteisiä crespellejä. Kahvin kanssa nautittiin caprilaista mantelisuklaatorttua.

Oikein hyvää kesää kaikille Italian ystäville!

La Festa della Repubblica è stata al fine del periodo primaverile

I membri della società dantesca hanno festeggiato tradizionalmente la Festa della Repubblica, questa volta già il 26 maggio, una settimana prima della festa regolare.

La festa è stata tenuta nel cottage al lotto di Hevosluoto. Si sono preparate leccornie italiane, insalata asparago-caprese, fusilli al tonno e peperoncini e crespelle ai pomodori e mozzarella. Con caffè abbiamo preso torta caprese.

Una bellissima estate a tutti gli amici d’Italia!

Olemme päivittäneet myös sivustomme tietosuojakäytäntöön liittyvät tiedot. Voit lukea ne halutessasi täältä.

Käännöksessä olennaista on runon tuntu

Jo ennen valmistumistaan yliopistosta (italialainen filologia ja Italian kirjallisuus), Hannimari Heino aloitti kääntämisen.

Hannimari Heino
Hannimari Heino puhui suomentamisesta Società Dante Alighieri di Porin tilaisuudessa 18.3.2018.
Kun hän teki pro gradunsa suullisen kertomaperinteen vaikutuksista Gianni Celatin teoksissa, hän ehti ensimmäisenä myös suomentaa tätä meillä siihen asti tuntematonta kirjailijaa. Hannimarin käännös Tasankojen kertojia ilmestyi 1995.

Meillä marginaalisena pidetyn italian kielen kääntäjälle 1990-luku oli vielä mahdollisuuksien aikaa. Celati-suomennos ilmestyi Andalusialaisen koiran kustantamana. Pienet kustantajat kuuntelivat suomentajia, jolloin käännöksissä toteutui ”suomalainen lukuhorisontti”.

Hannimari Heino totesi Società Dante Alighieri di Porin esitelmöijävieraana 18.3.2018, että vielä tuolloin Tammen Keltaisessa Kirjastossa tendenssinä oli valittujen kirjailijoiden tuotannon kokonaisvaltainen kääntäminen, kun nykyään tyydytään näytteisiin sieltä täältä. Nekin perustuvat isojen kustantajien scouttien nuuskintaan, bongauksiin, jotka noudattelevat Ruotsin ja Saksan linjoja. Joku Elena Ferrante on ainoa, jonka tuotantoa julkaistaan vanhan perinteen mukaan.

Kuulijakunta sai monipuolista valaisua siitä, mitä kääntäjältä vaaditaan. Celati oli tässäkin hyvä esimerkki. Hän on Hannimarin mielestä rakenteellisesti helppo, mutta Pojoen matkapäiväkirja Kohti virran suuta (Verso la foce) oli kääntäjälleen tuntematonta aluetta, jota oli selvitettävä karttojen avulla. Tyypillisesti tämäkin suomennos ilmestyi pienen Loki-kirjojen kustantamana.

Kielelliset ja kulttuuriset erot ovat se varsinainen haaste.

”Giuseppe Ungaretti on näennäisesti simppeli, mutta runokielen uudistajana hän toi yksittäisen sanan mahdin esille. Ungaretti kirjoitti ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa pysyäkseen hengissä. Hänen Haudatussa satamassaan (Il porto sepolto) on kuorittuna sanan primitiivinen voima”, kertoi Hannimari Heino kääntämästään runoteoksesta.

Kymmenen vuotta myöhemmin (2006) hän toimitti antologian Miten paljon teistä täältä näkyy – italialaista nykyrunoutta 1960-2000, johon ”tuli paljon erilaisia ääniä”, Hannimarin kääntäminä laajahkosti näytteitä kymmeneltä runoilijalta.
Nihil Interitin kustantama antologia on teos, johon Hannimari toimittajana ja kääntäjänä saattoi itse vaikuttaa päättämällä, keitä runoilijoita ja mitä runoja kokoomateokseen tuli. Johtavana kriteerinä oli kelpuuttaa ne runot, jotka häntä itseään puhuttelivat.

Hannimari Heinolta on julkaistu kolme omaa runokokoelmaa, huomattava määrä suomennoksia, eikä vain pienistä kustannustaloista – eikä vain runoja, sillä käännösvalikoimassa ovat esimerkiksi WSOY:ltä ilmestyneet Roberto Savianon kohutut Gomorra – mafian valtakunta sekä Järistyksen jälkeen.
Mutta tällä haavaa hän on omimmillaan viimeistelemällä Eugenio Montalen runoista koostetta, jota hän alkoi suomentaa jo vuosituhannen vaihteessa. Aluksi hän empi lähestyä Danteen verrattua runoilijaa, mutta kun häneltä pyydettiin Avantin konserttia varten Montalelta kahden runon käännöstä, hän pääsi Nobel-kirjailijan soivaan ytimeen. Pitkä suomennosprosessi on päättymässä elokuussa siihen, että Montale-valikoima ilmestyy Tommi Parkon vastaperustaman pienkustantamon ensimmäisenä teoksena.

Käännösvalikoima painottuu Montalen neljään ensimmäiseen kokoelmaan Seepian rankoja (Ossi di Seppia, 1925), Tilaisuuksia (Le Occcasioni, 1939), Myrsky ja muuta (La Bufera e altro, 1956), Täysi (Satura 1971). Lisäksi mukana on runoja hänen myöhäistuotannostaan.

Esitelmässä kuultiin filmivälähdyksenä Eugenio Montalen muhkealla äänellään lukemia näytteitä taustana hänen oma Liguriansa. Ei ihme, että runoilija pyrki vakavissaan oopperalaulajaksi; ainesta oli siihenkin.

Hannimari Heino avasi Montalen suhdetta traditioon ja samalla kääntäjän työn keskeisiä ongelmia. Italialaiset kuulevat Montalessa kaikuja mm. Danten, Giacomo Leopardin tai Gabriele D’Annunzion lisäksi kielensä ja kulttuurinsa arkeologisista kerroksista ja sanojen etymologioista. Suomeksi käännettynä jostakin on pakko tinkiä, kun kielen tasoissa ja maailmankuvissa on isoja eroja. Hän kysyikin, ketkä meillä Montalessa kuuluvat, kun italialaiset kuulevat Dantea ja muita? Eino Leinoko, Edith Södergran vai ketkä? Kysymyksiä on monia muitakin, kuten miten siirtää menneisyys käännökseen, kuinka rytmi, aistien voima…