Siirry sisältöön

Käännöksessä olennaista on runon tuntu

Jo ennen valmistumistaan yliopistosta (italialainen filologia ja Italian kirjallisuus), Hannimari Heino aloitti kääntämisen.

Hannimari Heino
Hannimari Heino puhui suomentamisesta Società Dante Alighieri di Porin tilaisuudessa 18.3.2018.
Kun hän teki pro gradunsa suullisen kertomaperinteen vaikutuksista Gianni Celatin teoksissa, hän ehti ensimmäisenä myös suomentaa tätä meillä siihen asti tuntematonta kirjailijaa. Hannimarin käännös Tasankojen kertojia ilmestyi 1995.

Meillä marginaalisena pidetyn italian kielen kääntäjälle 1990-luku oli vielä mahdollisuuksien aikaa. Celati-suomennos ilmestyi Andalusialaisen koiran kustantamana. Pienet kustantajat kuuntelivat suomentajia, jolloin käännöksissä toteutui ”suomalainen lukuhorisontti”.

Hannimari Heino totesi Società Dante Alighieri di Porin esitelmöijävieraana 18.3.2018, että vielä tuolloin Tammen Keltaisessa Kirjastossa tendenssinä oli valittujen kirjailijoiden tuotannon kokonaisvaltainen kääntäminen, kun nykyään tyydytään näytteisiin sieltä täältä. Nekin perustuvat isojen kustantajien scouttien nuuskintaan, bongauksiin, jotka noudattelevat Ruotsin ja Saksan linjoja. Joku Elena Ferrante on ainoa, jonka tuotantoa julkaistaan vanhan perinteen mukaan.

Kuulijakunta sai monipuolista valaisua siitä, mitä kääntäjältä vaaditaan. Celati oli tässäkin hyvä esimerkki. Hän on Hannimarin mielestä rakenteellisesti helppo, mutta Pojoen matkapäiväkirja Kohti virran suuta (Verso la foce) oli kääntäjälleen tuntematonta aluetta, jota oli selvitettävä karttojen avulla. Tyypillisesti tämäkin suomennos ilmestyi pienen Loki-kirjojen kustantamana.

Kielelliset ja kulttuuriset erot ovat se varsinainen haaste.

”Giuseppe Ungaretti on näennäisesti simppeli, mutta runokielen uudistajana hän toi yksittäisen sanan mahdin esille. Ungaretti kirjoitti ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa pysyäkseen hengissä. Hänen Haudatussa satamassaan (Il porto sepolto) on kuorittuna sanan primitiivinen voima”, kertoi Hannimari Heino kääntämästään runoteoksesta.

Kymmenen vuotta myöhemmin (2006) hän toimitti antologian Miten paljon teistä täältä näkyy – italialaista nykyrunoutta 1960-2000, johon ”tuli paljon erilaisia ääniä”, Hannimarin kääntäminä laajahkosti näytteitä kymmeneltä runoilijalta.
Nihil Interitin kustantama antologia on teos, johon Hannimari toimittajana ja kääntäjänä saattoi itse vaikuttaa päättämällä, keitä runoilijoita ja mitä runoja kokoomateokseen tuli. Johtavana kriteerinä oli kelpuuttaa ne runot, jotka häntä itseään puhuttelivat.

Hannimari Heinolta on julkaistu kolme omaa runokokoelmaa, huomattava määrä suomennoksia, eikä vain pienistä kustannustaloista – eikä vain runoja, sillä käännösvalikoimassa ovat esimerkiksi WSOY:ltä ilmestyneet Roberto Savianon kohutut Gomorra – mafian valtakunta sekä Järistyksen jälkeen.
Mutta tällä haavaa hän on omimmillaan viimeistelemällä Eugenio Montalen runoista koostetta, jota hän alkoi suomentaa jo vuosituhannen vaihteessa. Aluksi hän empi lähestyä Danteen verrattua runoilijaa, mutta kun häneltä pyydettiin Avantin konserttia varten Montalelta kahden runon käännöstä, hän pääsi Nobel-kirjailijan soivaan ytimeen. Pitkä suomennosprosessi on päättymässä elokuussa siihen, että Montale-valikoima ilmestyy Tommi Parkon vastaperustaman pienkustantamon ensimmäisenä teoksena.

Käännösvalikoima painottuu Montalen neljään ensimmäiseen kokoelmaan Seepian rankoja (Ossi di Seppia, 1925), Tilaisuuksia (Le Occcasioni, 1939), Myrsky ja muuta (La Bufera e altro, 1956), Täysi (Satura 1971). Lisäksi mukana on runoja hänen myöhäistuotannostaan.

Esitelmässä kuultiin filmivälähdyksenä Eugenio Montalen muhkealla äänellään lukemia näytteitä taustana hänen oma Liguriansa. Ei ihme, että runoilija pyrki vakavissaan oopperalaulajaksi; ainesta oli siihenkin.

Hannimari Heino avasi Montalen suhdetta traditioon ja samalla kääntäjän työn keskeisiä ongelmia. Italialaiset kuulevat Montalessa kaikuja mm. Danten, Giacomo Leopardin tai Gabriele D’Annunzion lisäksi kielensä ja kulttuurinsa arkeologisista kerroksista ja sanojen etymologioista. Suomeksi käännettynä jostakin on pakko tinkiä, kun kielen tasoissa ja maailmankuvissa on isoja eroja. Hän kysyikin, ketkä meillä Montalessa kuuluvat, kun italialaiset kuulevat Dantea ja muita? Eino Leinoko, Edith Södergran vai ketkä? Kysymyksiä on monia muitakin, kuten miten siirtää menneisyys käännökseen, kuinka rytmi, aistien voima…

Avaimia italian kieleen

Eros Ramazottin laulut johdattivat Katri Kuuselan italian kieleen. Sanakirjasta ei löytynyt kaikkia sanoja suomeksi, joten asiaan oli syytä paneutua vakavasti.

Katri Kuusela
FM Katri Kuusela kävi Società Dante Alighieri di Porin esitelmöijävieraana puhumassa italian kielen oppimisen ja opettamisen haasteista.
Alun alkaen Katrin piti alkaa opiskella portugalia, mutta italian valintaa helpotti se, että yliopiston ilmoitustaululla luki kaikkien opiskelemaan haluavien mahtuvan kiintiöön!

Katri Kuusela opiskeli Perugiassa, oli töissä Roomassa, valmistui Turun yliopistosta pääaineena italia ja on nyt opettanut kieltä Tampereella 15 vuotta. Hän on yksi siitä kolmikosta, joka on kirjoittanut Bella vista -oppikirjasarjan.

11. maaliskuuta 2018 Katri kävi Porissa Dante-seuran kutsumana kertomassa italian kielen oppimisen ja opettamisen haasteista.

Italia on meillä kouluopetuksessa marginaalinen kieli. Sen kirjoittaa vain alle sata ylioppilaskokelasta vuodessa. Sen sijaan italia kukoistaa vapaan sivistystyön kentällä, etenkin kansalaisopistoissa. Italiaa luetaan myös yliopistojen kielikeskuksissa. Pääaineena se on mahdollinen Helsingin ja Turun yliopistoissa.

Harrastajalle italian kielen vaatima urakka ei ole lopultakaan kohtuuton. 2000 aktiivin sanan varastolla pärjää hyvin, mutta kirimistä on tietenkin natiivien käytännön elämässä käyttämiin 20–25 000 sanaan.

Esitelmässä saatiin valaisevin esimerkein yksityiskohtaisia neuvoja, joista muutama oli myös yllättävä. Ammattilaisille ehkä on selvää, että virheiden korjaaminen ei ole tehokas tapa oppia, kuten esitelmöijämme vakuutti. Suurten ikäluokkien (ja ehkä nuorempienkin) päähän on sitä vastoin jäänyt sitkeästi usko, että vain kunnon punakynämerkinnät tehoavat.

Tämän kirjoittajalle jäi mieleen mm. se, että verbien logiikka on tunnettava. Sen jälkeen inhat pikkusanatkin asettuvat luontevasti oikeille paikoilleen. Katri Kuusela varoitti myös liian yksipuolisesta harjoittelusta – ja samalla liiasta ahnehtimisesta. Eteneminen hosumatta on tepsivä vinkki: esimerkiksi 15 minuuttia italiaa aamupalalla. Aivot tykkäävät monipuolisesta harjoittelusta. Neuvot muistuttavat lihasharjoittelua: kiireettä, vähän kerrallaan ja säännöllisesti.

Jotain vanhaakin on uusissa ja tutkituissa opetusmenetelmissä ja oppimistuloksissa: kertaaminen on edelleen kunniassaan.

Muistamista voi helpottaa assosiaatioin eli kiinnittämällä opeteltava sana johonkin yhteyteen. Nämä yhteydet voivat olla hyvin henkilökohtaisia tyyliin armadio ([vaate]komero), joka muistuu vaikka Armanista, muotivaatesuunnittelijasta jne. Myös muita kieliä voi käyttää luovasti hyväkseen. Tapoja oppia on yhtä monta kuin oppijaa.

Kuullun ymmärtäminen on monen murhe, mutta ääntämisen harjoittelu auttaa tässäkin. Vaikka puhumaan oppii puhumalla, harjoitella/opetella pitää tietenkin sanastoa, lukemista, kielioppia, kirjoittamista, kuuntelua, ääntämistä ja korvaavia strategioita eli ilmeitä, eleitä, kiertoilmauksia jne. Ylipäätään yksipuolinen harjoittelu hidastaa puhumisen kehittymistä.

Arkuus on syytä karistaa kertaheitolla; italiassa myös kroppa on saatava mukaan elämään kielen kanssa. Joku olikin havainnut Katri Kuuselalle tapahtuneen jotain outoa, kun hän puhui suomea. Selitys oli, että se joku oli kuullut hänen aikaisemmin puhuvan italiaa, siis kuullut ja nähnyt. Aivoja voi aktivoida niinkin, ettei itse ole kaiken aikaa aktiivisimmillaan. Katrilla on italiankielinen web-radio päällä kaiken aikaa.

Opettajan on osattava olla motivoija. Vaikka oppijalla on oltava hyvä itsetunto ja usko onnistumiseensa, uskon vahvistaminen on myös opettajan tehtävä. Oppijan on hyvä olla silti omatoiminen, tunnistettava omat mielenkiinnon kohteensa ja osattava vastata kysymykseen ”miksi opiskelen italiaa”.

Internet on lyhentänyt italian kieltä, mikä on siunaus käytännön kielen harrastajille. Myös murteita käyttävät italialaiset hallitsevat entistä yleisemmin myös standardi-italian, joten lähes kaikkialla pärjää sillä, mitä on kotimaassa oppinut. Italian accenti tarkoittaa meidän murteittemme tapaisia kielieroja, mutta jos puhutaan käsitteestä dialetti, jopa italialaisilla on vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Onneksi meidän ei tarvitse ensi sijassa välittää näistä vaikeuksista.

Netti on täynnä harjoittelumahdollisuuksia. Tässä muutama:

Tässä vielä Edoardo Meccan lyhyt huippuesitys Italiasta monin murtein:

Italialaista ruokaa korvakuulolta

Porin Dante-seuran jäsenet kuuntelivat vesi kielellä luentoa Italian alueiden ruokakulttuurista.

Helsingistä vieraaksemme saapui lauantaina 27. tammikuuta Enrico Di Nardo, joka selvitteli asiaansa enimmäkseen italiaksi, mutta välillä myös suomeksi.

Enrico Di Nardo esitteli Italian ruokakulttuuria suoraan sydämestä.
Enrico Di Nardo esitteli Italian ruokakulttuuria suoraan sydämestä.
Avellinosta, Napolin läheltä, kotoisin oleva Di Nardo on asunut Suomessa kuutisen vuotta. Tänne hänet toi – mikäpä muukaan kuin rakkaus.

Kuulimme, että Italian ruokakulttuuri pohjaa talonpoikaiskeittiöön ja niin sanottuun cucina poveraan, köyhään keittiöön.

”Siis mummojen laittamaan ruokaan. Resepteistä on paljon erilaisia versioita, ja ne periytyvät äidiltä tyttärelle. Reseptit kuitenkin kehittyvät kaiken aikaa, onhan nyt aikaisempaa enemmän raaka-aineita. Myös esimerkiksi vaatimukset entistä kevyemmästä ruoasta vaikuttavat.”

Kuten tunnettua italialaista keittiötä leimaa raaka-aineiden laadukkuus, yksinkertaisuus ja kausiluonteisuus.

Saimme Di Nardolta selityksen myös sille, miksi italialaiset eivät ulkomailla mielellään syö ravintoloissa.

”No, kun kaikki on sekoitettu keskenään.”

Saimme myös oppitunnin siitä, millaista on hyvä kuivapasta. Tunnustelimme kahta spaghettilaatua, toinen tuntui sormissa sileältä, toinen karhealta. Taisipa aika moni tietää tai arvata, kumpaa Di Nardo piti parempana.

”Karheaan pintaan tarttuu kastike makuineen paljon paremmin.”

Di Nardo kehotti pastaa ostettaessa kiinnittämään huomiota myös pastan proteiinipitoisuuteen.

”13 tai 14 sataa grammaa kohden on jo hyvä luku.”

Saimme myös suosituksia hyvistä pastamerkeistä, joita on myynnissä Suomessa: Garofalo, Rummo, De Cecco ja gluteeniton La Molisana.

Osallistujat saivat mukaansa nipun reseptejä italiaksi ja suomeksi sekä sähköpostiinsa linkin luentomateriaaliin.

Tilaisuudessa piti pienen esityksen myös oliiviöljyn saloista Stefania Federico.

Lauantaina huhtikuun 21. päivänä kokoonnumme kokkailemaan Di Nardon reseptien pohjalta.

Napolin seudulla käväisi yhtenä iltapäivänä noin 40 dantelaista

Uusikylän pariskunta Marjo ja Matias ovat tehneet kirjan ”Vesuviuksen varjossa – tarinoita Napolinlahdelta”, eivät varsinaisina matkailun asiantuntijoina, vaan harrastukseensa vihkiytyneiden turistien näkökulmasta.

Marjo ja Matias Uusikylä kävivät Porin taidemuseossa esittelemässä Napolin seudun matkailukohteita ja aiheesta tekemäänsä kirjaa.
Innostus näkyi ja kuului, kun parivaljakko kävi esittelemässä teostaan Porin Dante-seuran vieraina 12.3. 2017 Taidemuseon luentosalissa.

Esitelmä kuului seuramme tämän vuoden matkailuteemaan.

Marjo on taustaltaan biologi ja tiedetoimittaja, Matias valokuvaaja, joka tätä nykyä on keskittynyt taiteen valokuvaamiseen.

Alkukipinä Italiaan, sen kieleen ja kulttuuriin, heissä syttyi kymmenkunta vuotta sitten. Uusikylät ovat edenneet maltilla, ahnehtimatta ja keskittyen hartaudella siihen, mihin kulloinkin silmänsä iskevät. Hitaasti kiiruhtamisen slow-liikkeen periaatteilla aihettaan lähestyneet Marjo ja Matias esittelivät Pompejia, Napolia, Sorrentoa, Capria, Ischiaa ja Amalfia. Ne voivat kuulostaa kovin tavanomaisilta valinnoilta, mutta olivat kaukana siitä, kun Marjo pääsi vauhtiin ja esittelemään poimintoja lähemmin.

Yleisöstä selvä valtaosa oli käynyt Napolinlahden tunnetuissa paikoissa, mutta sitäkin antavampaa oli kulkea tehdyt matkat uudestaan ja saada täydennystä omiin kokemuksiin.


”Vesuviuksen varjossa” ei ole opas vaan tarinakokoelma. Esitelmässä käytiin läpi kohteiden valintoja, näytettiin videoituja haastatteluja ja musiikkipitoisia tunnelmatuokioita tuiki tavallisista tilanteista, kadun vilinästä, kuvattuina myös bussin ikkunasta, niin kuin moni meistä on tehnyt. Näin päästiin mukaansa eloisalle matkalle, jota seuran puheenjohtaja Marja Haavisto alkusanoissaan ennakoi. Matias oli editoinut videonsa näppärästi.

Matineassa kuultiin, että mafian hallitsema Napoli ei enää haise, niin kuin aiemmin. Jäteongelmista on päästy hiljakseen eroon. Mafian ote on hiljakseen löystynyt.

Kaupungin pahakaikuinen maine kuitenkin on ja pysyy Marjon mukaan edelleen sitkeässä. Myönteistä on se, että Napolin-kävijää eivät kiusaa ylisuuret turistilaumat. Enemmänkin häiriönä on moottoripyörien pärinä.

Marjo muistutti, että ennen Vesuviuksen tuhoisaa purkausta vuonna 79, kun Pompejissa vielä eli 10-20 000 roomalaista täyttä arkeaan, kreikkalaiset olivat perustaneet läheisen Napolin jo 500 vuotta sitä ennen. Napoli on ikivanha, syyttä hiukan loitolle jäänyt Campanian pääkaupunki, Etelä-Italian suurin ja paikoitellen kaunein – kunhan osaa katsoa.

”Napoli on taideaarteiltaan lähes samaa tasoa kuin Rooma ja Firenze. Siellä säilytetään yhtä hyvin Pompejin kuin Herculaneumin arvokkaita löytöjä, niin renessanssin kuin omankin aikamme arvokasta taidetta.”


Marjo sukkuloi aiheesta toiseen iloisen löytöretkeilijän vilkkaudella. Hän oli haastatellut luolatutkija Enzo Albertinoa, joka kertoi etruskien, kreikkalaisten ja roomalaisten kaivaneen Napolin luolastoa jo tuhansia vuosia. Nykyisin maan alle järjestetään opastettuja kierroksia, ja monien metrien alta löytyy vaikka mitä. Siellä on kreikkalaisroomalainen teatteri, jossa esiintymishaluinen Nero näytti, kuinka todellinen taiteilija ottaa yleisönsä. Siellä kasvaa yrttejä, joita yläpuoliset ravintolat käyttävät tarjoamissaan ruoissa. Siellä on yhtenä erikoisuutena geoterminen pizzeria, jonka pizzataikinat kohoavat ihanneoloissa poikkeuksellisen hyvin.

”Emme tosin huomanneet mitään eroa kaupungin muihin pizzoihin”, naurahtaa Marjo.

Italiassa mutta ennen kaikkea Napolissa uskotaan ihmeisiin. Totisimmin palvotaan napolilaisten suojeluspyhimystä San Gennaroa. Hänen uskotaan pelastaneen Napolin tulivuorenpurkaukselta sekä 400- että 500-luvuilla ja sen jälkeen monilta muilta katastrofeilta.

Legendan mukaan muuan leskinainen keräsi Diocletianuksen aikana marttyyrina kuolleen, tulevan pyhimyksen verta pieniin pulloihin. Pullotetun veren olomuotoa seurataan tarkoin. Kun se muuttuu nestemäiseksi, uskotaan pyhimyksen suojelevan kaupunkia. Duomossa tämä muutos tapahtuu kolmesti vuodessa, mutta vain, jos napolilaiset ovat rukoilleet tarpeeksi.

Ässien veräjänvahti Andy toi tuulahduksia Etelä-Tirolista

Andreas Bernard on villinnyt Porin armottoman kotikatsomon Ässien maalin suulla. Jääkiekossa on saatu Satakunnassa ihastella samankaltaista ilmiöitä kuin muutaman suomalaisen luonnonoikun menestystä Euroopan jalkapallokentillä.

Andy Bernardia oli tullut kuulemaan myös 8-vuotias salibandymies Juho. Ässien pelit ovat hänen ja kummitädin keskinäinen juttu. Peleissä Juho on päässyt vakuuttumaan Andyn paraatipelastuksista. Nyt Ässä-paitaan tuli monien muitten nimien sekaan myös Andyn nimmari.
Andy Bernardia oli tullut kuulemaan myös 8-vuotias salibandymies Juho. Ässien pelit ovat hänen ja kummitädin keskinäinen juttu. Peleissä Juho on päässyt vakuuttumaan Andyn paraatipelastuksista. Nyt Ässä-paitaan tuli monien muitten nimien sekaan myös Andyn nimmari.
Jääkiekon italialiasta vierastyöläistä päästiin kuulemaan, kun Andy kävi kertomassa kotiseudustaan ja olostaan Suomessa Società Dante Alighieri di Porin vuosikokouksen päätteeksi Porin kirjastossa 7.2. 2017. Haastattelijana oli lupsakkaan tyyliin Dante-seuran johtokunnan jäsen Heikki Erkinaro.

Andy Bernard on lähtöisin Italian pohjoisesta, Bolzanon seudulta. Italian jääkiekko onkin rajautunut luonnon olosuhteiden mukaan muutaman ylimmän maakunnan lajiksi Milanosta koilliseen. Andy on Italian maajoukkueen taaimmainen lukko ja joukkueensa ehdotonta huippua. Vaikka jääkiekko ei Italiassa ole suuri laji, niin Italia on kuin onkin mukana MM-kisoissa toukokuussa. Kisat järjestetään Saksassa ja Ranskassa. Suomi ja Italia pelaavat eri lohkoissa, Italia Kölnissä, Suomi Pariisissa.

Vaikka Ässät on ailahteluista huolimatta pärjännyt tänä vuonna niin hyvin, että play off -ottelut ovat erittäin todennäköiset, joukkueesta ei MM-kisoissa välttämättä nähdä Suomen joukkueessa ketään.
Sen sijaan Andy nähdään – Italian pelaajistossa Kölnissä.

Ensimmäinen yllätys oli se, että Suomeen 2009 tullut Andy puhui sujuvaa suomea. Yllätys oli sekin, että olemukseltaan viilipyttymäinen ja puheeltaan suomalaisen verkkainen Andy on aikamoinen vastakohta italialaisen luonteenlaadun vakiomallille. Salskea Andy on ulkoisesti mitä tyypillisin jääkiekkoilija, joskaan maalia vartioivat solistisielut eivät ole standardityyppejä.
Andy kertoi menneensä jo nelivuotiaana luistelukouluun, ja kuten Erkinaro totesi, Italian tuonti ei ole vain ruokien, viinien ja kulttuurin varassa. Yksi tuote on Andy.
Italian mestaruuden jo nuorena voittanut Andy muutti Suomeen Bolzanon silloisen päävalmentaja Ari Helteen houkuttelemana. Hän tuli Lappeenrannan SaiPan A-junnuihin, joita tuolloin valmensi tunnettu porilainen valmentaja Ari-Pekka Selin. Andy pelasi vuoroin junioreissa, vuoroin liigassa, oli yhden kauden Jukureissakin Mikkelissä. Silloin hänet valittiin Mestiksen parhaaksi maalivahdiksi. Välillä Andy oli lainassa muissakin joukkueissa, kunnes hänet rekrytoitiin Ässiin. Nyt hänellä on sopimus porilaisseuran kanssa kevääseen 2019.

Andy esitteli kartan avulla kotiseutuaan, jonka historiaa on mm. roomalaisten valloittama Etelä-Tirolin alue parituhatta vuotta sitten. Andy otti toisen sotaisan esimerkin lähempää omaa aikaamme. Maan hyvinvoivassa pohjoisessakin heiteltiin kuohuvalla 1960-luvulla pommeja. Tästä varsinkin Milanoon ja Torinoon keskittyneestä ja Roomaan asti levinneestä attentaattiajasta Dante-seurassa kävi esitelmöimässä vuonna 2016 Anton Monti.
Autonominen Etelä-Tiroli on kuitenkin saanut Itävallan ja Sveitsin läheisyydessä harjoittaa aika rauhassa elinkeinoaan, omenien tuottamista, viininviljelyä ja kasvavaa turismia. Kuten Andy sanoi, alueella on keskipalkka vuodessa 40.000 euroa, kun se koko maassa on 26.000 euroa.
Alueen ”elävästä” historiasta Andy otti esimerkiksi Ötzin. Bolzanon museossa säilytettävä, jäästä löytynyt ja hyvin säilynyt 5300 vuoden ikäinen Ötzi on yksi turismin vetonaula.
Andylla on italian ja suomen lisäksi hallussaan saksa, jota hän puhuu kotikielenään, niin kuin neljäsosa maakunnan väestöstä. Parissa laaksossa 30.000 ihmistä puhuu ladinia , joka on läheistä sukua sekä friulille että Sveitsissä puhuttavalle retoromaanille. Se juontuu kansanomaisesta latinasta, josta se jäänteenä on yhdistynyt retoromaaniseen kieliperheeseen. Ladinia opetetaan myös kouluissa niillä alueilla, joilla se on yleisesti käytössä.
Andylle tuli koulussa ensiksi saksa, toisella luokalla italia ja kuudennella luokalla englanti. Nyttemmin englantia aletaan opiskella aikaisemmin, niin kuin lähes kaikkialla.

Fantasia- ja kielimatka Lombardiaan

Porin dantelaisilla oli mainio tilaisuus tutustua lombardialaisen Alberto Lanzanovan opastuksella hänen maakuntaansa Porin taidemuseossa 29. tammikuuta 2017.

Alberto Lanzanovan sormi osoittaa vielä Firenzen seutuja, mutta lopulta se pysähtyi noin tunniksi Lombardiaan.
Alberto Lanzanovan sormi osoittaa vielä Firenzen seutuja, mutta lopulta se pysähtyi noin tunniksi Lombardiaan.

Esitelmöijä puhui italiaa, ei lombardia, mikä olisi hankaloittanut seuraamista ylen määrin. Lombardiassa on näet murteita niin runsaasti, että kaikki sikäläisetkään eivät ymmärrä toistensa kieltä. Italialla pärjäävät tietysti kaikki keskenään, niin kuin muuallakin murteiden sävyttämässä Italiassa, Sisiliaa myöten.

Olikin hämmentävää, että Lanzanovan lombardialaisena matkaseurana oli Milanossa syntynyt ja kuollut Alessandro Manzoni (1785-1873), jota pidetään italian nykykielen isänä. Hämmentävää siksi, että syvän lombardialaisuuden keskiöstä on ponnahtanut Dante Alighierin verroille nykyitalian normeihin vaikuttanut runoilija.

Lanzanova käytti Manzonista nimitystä ”caposaldo della litteratura italiana”, Italian kirjallisuuden kulmakivi. Meillä Manzoni on jäänyt vähälle huomiolle, mutta kirjallisuuden professori Jalmari Hahl, joka oli myös mm. Tampereen Teatterin johtaja, käänsi Lanzanovan siteeraaman I promessi sposi (Kihlautuneet) suomeksi sentään viime vuosisadan alussa.

Toinen mieluisa hämmennys oli Lanzanovan nokkela tapa esitellä maakuntaansa juuri Manzonin mainitun teoksen pohjalta. Hänen historiallinen romaaninsa sijoittuu pitkin ja poikin Lombardiaa, joten Manzonin kirjan ottein oli poikkeuksellinen nautinto tehdä luentosalituolimatka Italian pohjoisosiin. Kirjailijan teoksen sitaatteihin Lanzanova oli esitelmässään ”Una panoramica sulla Lombardia” sitonut numero- ja muuta tietoa väestömääristä, kaupunkien välisistä etäisyyksistä ja seudun pinnanmuodostuksista. Kuulija sai aiheesta harvinaisen monipuolisen kuvan. Esitelmää oli Manzonin keskeisen roolin ansiosta täyspainoinen kulttuurimatka Milanon, Mantovan, Bergamon, Brescian, Comon, Monzan, Leccon ja Sandrion kaupunkeihin ja niiden hallitsemaan maisemaan. Onhan maakunnassa toki myös mm. eteläiset Cremona ja Pavia sekä pohjoisen Bormio talviurheilukeskuksineen, jotka nyt jäivät sivuun.

Kuulijoita kiehtoi luennoijan panoraamamainen kuvavarasto, eivätkä dantelaiset tarvitse isosti sytykettä, kun jo ajatuksissa oltiin menossa viehkoihin kohteisiin – tai päästiin kertaamaan elämyksiä, joita alueella oli turistimatkalla joskus koettu. Lanzanova tiesi, miten tehdä yleisöönsä vaikutus, onhan tämä il dottore muuttanut pysyvästi Poriin, opiskelee täällä ja opettaa italiaa Raumalla.

Esitelmässä muistutettiin Lombardiaan kuuluvan mm. maan neljä suurinta järveä. Itäraja leikkaa turistien suosiman Garda-järven kahtia, kun toisella puolella on Veneto. Keskellä vuoristoista maakuntaa on luonnonpuisto Parco delle Orobie Pergamasche, joka kartalla on vihreää, mutta johon sulautuvat vuorten valkoiset huiput. Maakunnassa ovat niin Alpit, pieni osa Apenniineja kuin kaistale Po-joen laaksoa. Kiintoisa yksityiskohta on, että suuren puistoalueen sana Orobie viittaa Bergamoon. Orobico on aivan yleiskielellä bergamolainen.

Lanzanovan valintoihin kuului myös Cavenago di Brianza, hänen oma kotikylänsä, 7141 hengen idyllinen paikka, josta hän nosti esiin itselleen ilmeisen tärkeän, romaanisen tyylin Pyhän Marian taivaaseenastumisen kirkon, Santa Maria Assuntan. Hän mainitsi, että kulttuuriset virtaukset ovat pyyhkineet ja vaikuttaneet alueella, sillä Brianzakin juontuu keltinkielisestä sanasta brig (colle, altura, kukkula, kumpu).

Leccon läheiset vuoret osoittavat italian kielen käyttökelpoisuutta, sillä korkeampi La Grigna on 2410 metriä korkea, kun taas matalamman – La Grignettan – korkeus on 2177 metriä. Mm. siellä liki vuoren laella on tyypillinen rifugio, sananmukaisesti turvapaikka eli käytännössä retkeilijöiden majatalo. Tällä kohtaa nähtiinkin filminpätkä turisteista kerrassaan upeissa maisemissa.