Siirry sisältöön

Fantasia- ja kielimatka Lombardiaan

Porin dantelaisilla oli mainio tilaisuus tutustua lombardialaisen Alberto Lanzanovan opastuksella hänen maakuntaansa Porin taidemuseossa 29. tammikuuta 2017.

Alberto Lanzanovan sormi osoittaa vielä Firenzen seutuja, mutta lopulta se pysähtyi noin tunniksi Lombardiaan.
Alberto Lanzanovan sormi osoittaa vielä Firenzen seutuja, mutta lopulta se pysähtyi noin tunniksi Lombardiaan.

Esitelmöijä puhui italiaa, ei lombardia, mikä olisi hankaloittanut seuraamista ylen määrin. Lombardiassa on näet murteita niin runsaasti, että kaikki sikäläisetkään eivät ymmärrä toistensa kieltä. Italialla pärjäävät tietysti kaikki keskenään, niin kuin muuallakin murteiden sävyttämässä Italiassa, Sisiliaa myöten.

Olikin hämmentävää, että Lanzanovan lombardialaisena matkaseurana oli Milanossa syntynyt ja kuollut Alessandro Manzoni (1785-1873), jota pidetään italian nykykielen isänä. Hämmentävää siksi, että syvän lombardialaisuuden keskiöstä on ponnahtanut Dante Alighierin verroille nykyitalian normeihin vaikuttanut runoilija.

Lanzanova käytti Manzonista nimitystä ”caposaldo della litteratura italiana”, Italian kirjallisuuden kulmakivi. Meillä Manzoni on jäänyt vähälle huomiolle, mutta kirjallisuuden professori Jalmari Hahl, joka oli myös mm. Tampereen Teatterin johtaja, käänsi Lanzanovan siteeraaman I promessi sposi (Kihlautuneet) suomeksi sentään viime vuosisadan alussa.

Toinen mieluisa hämmennys oli Lanzanovan nokkela tapa esitellä maakuntaansa juuri Manzonin mainitun teoksen pohjalta. Hänen historiallinen romaaninsa sijoittuu pitkin ja poikin Lombardiaa, joten Manzonin kirjan ottein oli poikkeuksellinen nautinto tehdä luentosalituolimatka Italian pohjoisosiin. Kirjailijan teoksen sitaatteihin Lanzanova oli esitelmässään ”Una panoramica sulla Lombardia” sitonut numero- ja muuta tietoa väestömääristä, kaupunkien välisistä etäisyyksistä ja seudun pinnanmuodostuksista. Kuulija sai aiheesta harvinaisen monipuolisen kuvan. Esitelmää oli Manzonin keskeisen roolin ansiosta täyspainoinen kulttuurimatka Milanon, Mantovan, Bergamon, Brescian, Comon, Monzan, Leccon ja Sandrion kaupunkeihin ja niiden hallitsemaan maisemaan. Onhan maakunnassa toki myös mm. eteläiset Cremona ja Pavia sekä pohjoisen Bormio talviurheilukeskuksineen, jotka nyt jäivät sivuun.

Kuulijoita kiehtoi luennoijan panoraamamainen kuvavarasto, eivätkä dantelaiset tarvitse isosti sytykettä, kun jo ajatuksissa oltiin menossa viehkoihin kohteisiin – tai päästiin kertaamaan elämyksiä, joita alueella oli turistimatkalla joskus koettu. Lanzanova tiesi, miten tehdä yleisöönsä vaikutus, onhan tämä il dottore muuttanut pysyvästi Poriin, opiskelee täällä ja opettaa italiaa Raumalla.

Esitelmässä muistutettiin Lombardiaan kuuluvan mm. maan neljä suurinta järveä. Itäraja leikkaa turistien suosiman Garda-järven kahtia, kun toisella puolella on Veneto. Keskellä vuoristoista maakuntaa on luonnonpuisto Parco delle Orobie Pergamasche, joka kartalla on vihreää, mutta johon sulautuvat vuorten valkoiset huiput. Maakunnassa ovat niin Alpit, pieni osa Apenniineja kuin kaistale Po-joen laaksoa. Kiintoisa yksityiskohta on, että suuren puistoalueen sana Orobie viittaa Bergamoon. Orobico on aivan yleiskielellä bergamolainen.

Lanzanovan valintoihin kuului myös Cavenago di Brianza, hänen oma kotikylänsä, 7141 hengen idyllinen paikka, josta hän nosti esiin itselleen ilmeisen tärkeän, romaanisen tyylin Pyhän Marian taivaaseenastumisen kirkon, Santa Maria Assuntan. Hän mainitsi, että kulttuuriset virtaukset ovat pyyhkineet ja vaikuttaneet alueella, sillä Brianzakin juontuu keltinkielisestä sanasta brig (colle, altura, kukkula, kumpu).

Leccon läheiset vuoret osoittavat italian kielen käyttökelpoisuutta, sillä korkeampi La Grigna on 2410 metriä korkea, kun taas matalamman – La Grignettan – korkeus on 2177 metriä. Mm. siellä liki vuoren laella on tyypillinen rifugio, sananmukaisesti turvapaikka eli käytännössä retkeilijöiden majatalo. Tällä kohtaa nähtiinkin filminpätkä turisteista kerrassaan upeissa maisemissa.